JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet
21.7.2026 9.00

Lukijalta: Vauras Vehmaa ja sota-ajan asiointia

Sota-ai­ka­na Vink­ki­lä vai­kut­ti pal­jon vau­raam­mal­ta kuin Uu­si­kau­pun­ki. Kä­si­tyk­se­ni mu­kaan se joh­tui sii­tä, et­tä Veh­maan ki­vi­te­ol­li­suus teki Hit­le­rin suu­ren muis­to­mer­kin ki­viä. Vink­ki­lään pää­si meil­tä Vah­te­ruk­sen ky­läs­tä hel­pos­ti ju­nal­la. Ka­lan­nin ase­mal­le oli mat­kaa vä­hän yli nel­jä ki­lo­met­riä ja ju­na­vuo­ro­ja oli sil­loin usei­ta. Uu­teen­kau­pun­kiin mat­kaa oli sil­loi­sil­la teil­lä noin 12–13 ki­lo­met­riä. Ta­val­li­ses­ti tämä mat­ka kul­jet­tiin pol­ku­pyö­räl­lä tai he­vo­sel­la.

Vink­ki­läs­sä oli hy­vin va­rus­tet­tu osuus­kaup­pa, jos­sa oli myös iso kir­ja­kaup­pa. Siel­tä sai sel­lai­sia kir­jo­ja, joi­ta Uu­des­ta­kau­pun­gis­ta ei saa­nut, esi­mer­kik­si tek­nii­kan kir­jo­ja. Vink­ki­läs­sä oli myös ap­teek­ki ja lää­kä­ri. Jos­tain syys­tä lää­kä­ris­sä käy­tiin pal­jon Vink­ki­läs­sä. Joh­tui­ko se sii­tä, et­tä Vink­ki­lään pää­si hel­pos­ti ja lää­kä­ri oli kuu­lui­sa. Li­säk­si sota-ai­ka­na Uu­den­kau­pun­gin sai­raa­la oli so­ti­las­sai­raa­la, jos­sa hoi­det­tiin lie­väs­ti haa­voit­tu­nei­ta ja sai­rai­ta so­ti­lai­ta.

Hit­le­rin muis­to­merk­ki­ki­viä oli ra­dan toi­sel­la puo­lel­la pit­kä jono. Sak­sa mak­soi ki­vet sitä myö­ten, kun ne val­mis­tui­vat. Vie­lä ke­säl­lä 1944 sak­sa­lai­sia so­ti­las­hen­ki­löi­tä oli käy­nyt tar­kas­ta­mas­sa työ­maa­ta. Suo­men vä­li­rau­han­so­pi­muk­ses­sa syk­syl­lä 1944 kaik­ki Sak­san omai­suus siir­ret­tiin Neu­vos­to­liit­toon, vie­lä niin, et­tä kun Suo­mi oli os­ta­nut Sak­sas­ta esi­mer­kik­si so­ta­tar­vik­kei­ta ja osa oli mak­sa­mat­ta, tämä vel­ka Sak­sal­le oli mak­set­ta­va Neu­vos­to­lii­tol­le.

Näi­hin asi­oi­hin liit­tyi myös vai­ke­ne­mi­sen kult­tuu­ri. Esi­mer­kik­si tal­vi­so­dan ai­ka­na Neu­vos­to­lii­ton il­ma­voi­mat am­pui si­vii­li­vä­es­töä ko­ne­ki­vää­ril­lä yli nel­jä­sa­taa ker­taa pom­mi­tus­ten li­säk­si. Näis­tä ei so­dan jäl­keen saa­nut pu­hua. Sa­moin Neu­vos­to­liit­to am­pui tal­vi­so­dan jäl­keen suo­ma­lai­sen mat­kus­ta­ja­ko­neen Suo­men­lah­del­la. Tä­mä­kin ker­rot­tiin, et­tä on ol­lut len­to-on­net­to­muus. Tämä ta­paus ai­heut­ti sen, et­tä len­to­lii­ken­ne­rei­tit Suo­mes­ta Eu­roop­paan muu­tet­tiin Ruot­sin kaut­ta.

Vaik­ka Veh­maan Vink­ki­lä vai­kut­ti sota-ai­ka­na Uut­ta­kau­pun­kia vau­raam­mal­ta, Uu­si­kau­pun­ki oli kui­ten­kin tär­keä kaup­pa­paik­ka, myös maa­ta­lou­den kan­nal­ta. Kau­pun­ki­ku­vas­sa oli sil­loin he­vo­sia pal­jon, au­to­ja ei ol­lut.

Sil­loin teu­ras­tuk­set teh­tiin ko­to­na. Li­han­tar­kas­ta­mo oli Ran­ta­ka­dun ja rau­ta­tien vä­lis­sä. Tar­kas­tus teh­tiin eläin­lää­kä­rin val­von­nas­sa ja eri liik­keet kä­vi­vät os­ta­mas­sa nämä li­hat.

Maa­ta­lou­den ai­no­at vil­jan­la­jit­te­li­ja­ko­neet oli­vat Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa, sa­moin ai­no­at säh­kö­hit­saus­lait­teet ko­nei­den kor­jauk­sia var­ten. Olen la­ji­tel­lut sie­men­vil­jan sota-ai­ka­na ja vie­lä sen jäl­keen­kin kah­des­sa eri pai­kas­sa, jois­ta yk­si oli ny­kyi­sen to­rin lai­das­sa ole­van K-kau­pan pai­kal­la ol­leen SOK-lai­sen Kaup­pa­kun­ta Ka­lan­nin pi­hal­la, jon­ne oli poik­ki­ka­dul­ta kak­si port­tia. Toi­nen la­jit­te­lu­paik­ka oli sil­lan vie­res­sä ol­leen Vak­ka-Suo­men Myl­lyn ti­lois­sa.

Py­rin la­jit­te­le­maan vil­jan tal­vel­la re­ki­ke­lin ai­ka­na ja aluk­si kul­jet­tiin kah­del­la he­vo­sel­la, jol­loin mu­ka­na oli joku van­hem­pi mies. So­dan ai­ka­na myös kaup­paus­kol­li­suus me­net­ti mer­ki­tyk­sen­sä. Ta­va­ra ha­et­tiin siel­tä, mis­tä saa­tiin.

Elon­leik­kuu­ko­ne oli kah­den he­vo­sen ve­tä­mä vil­jan­leik­kuu­lai­te, joka sai käyt­tö­voi­man­sa kul­ku­pyö­räs­tä te­rä­lait­teel­le ja nel­jäl­le ha­ra­val­le. Ko­nees­sa oli pel­ti­poh­ja, jol­ta kone pu­dot­ti vil­jan ka­soi­hin sei­päil­le ajoa var­ten.

Ker­ran ko­nees­ta sär­kyi yk­si osa tai­ta­mat­to­man aju­rin ta­kia. Pu­rin sär­ky­neet osat ja vein pol­ku­pyö­räl­lä Vik­ma­nin vers­taal­le Uu­teen­kau­pun­kiin. Siel­lä oli mies poi­kan­sa kans­sa. Mies oli so­ta­luok­kaa van­hem­pi. Li­säk­si oli yk­si van­hem­pi mies työs­sä.

Mies sa­noi po­jal­leen: ”Hit­saa sinä tämä.” Poi­ka ”see­va­si” kap­pa­leet ja kiin­nit­ti ji­giin osat ja hit­sa­si sil­loi­sel­la pyö­ri­väl­lä hit­saus­lait­teel­la. Ko­ko­sin kor­ja­tun osan ko­nee­seen ja se kes­ti niin kau­an kuin ko­net­ta käy­tet­tiin. Hit­saa­ja oli sil­loin kym­me­nen ikäi­nen, minä olin muu­ta­man vuo­den van­hem­pi.

Kau­no Pie­ti­lä

Ka­lan­ti

Näköislehdet

Kesälehti (ilmainen)

Kysely