Kuun­te­len kes­kus­te­lu­ja las­tem­me kou­luoh­jel­mis­ta. Us­kon­non ope­tus pi­tää saa­da pois kou­luis­ta, jot­kut ää­nek­käät sa­no­vat. Sen ti­lal­le esi­te­tään eri vaih­to­eh­to­ja. Var­maan jo­ta­kin yleis­hyö­dyl­lis­tä tie­to­a­kin. Kai siel­lä jot­kut pu­hu­vat ar­vois­ta­kin.

Tä­män päi­vän ar­vo­kes­kus­te­lu us­kon­nois­ta on niin sy­väl­lä ja it­sen­sä kans­sa se­ka­vas­sa ti­las­sa, et­tä us­ko it­se on jo jää­nyt pois kes­kus­te­lus­ta. Pois on jää­nyt pal­jon myös kou­luis­ta. Ih­me­tel­lään mik­si pa­hoin­voin­ti koko ajan vain li­sään­tyy. Minä en ih­met­te­le.

Las­ten tu­lee saa­da tie­tää mis­tä he tu­le­vat. Saa­da tie­tää mil­le pe­rus­tal­le tämä maa on ra­ken­net­tu.

Mei­dän to­del­li­set ar­vom­me pe­rus­tu­vat kris­ti­nus­kon pe­ru­sar­voi­hin. Suo­men kan­sa, eli hil­jai­nen enem­mis­tö kyl­lä tie­tää tä­män. Mik­si me ikään­kuin me hä­pe­äi­sim­me sitä mikä meil­le on kaik­kein ar­vok­kain­ta? Eh­kä se on sitä, et­tä olem­me pit­kään alis­tet­tu kan­sa ja sik­si olem­me hil­jaa, et­tem­me vain louk­kai­si ke­tään.

Hy­vin vai­keis­sa olo­suh­teis­sa me nos­tim­me yh­tei­söm­me hy­vään kun­toon. Ah­ke­ruu­del­la ja sääs­tä­väi­syy­del­lä se teh­tiin. On oi­kea ai­ka al­kaa pu­hua asi­ois­ta suo­raan. Kris­tit­ty­jä vai­no­taan ja ta­pe­taan. Mik­si, ja ke­nen toi­mes­ta tätä teh­dään? On ole­mas­sa ta­ho­ja, jot­ka ha­lu­a­vat kont­rol­loi­da ja saa­da val­ta-ase­man. To­tuu­den pu­hu­mi­nen ei ole vi­ha­pu­het­ta.

Kris­til­li­sen us­kon ope­tus kuu­luu kou­lun pe­ru­sa­si­oi­hin. Täl­lä kou­lu on aloi­tet­tu ja tämä on kes­tä­väk­si näh­ty. Tie­tys­ti kou­lu­tus on tär­keä ja yh­tei­sön lah­ja lap­sil­lem­me, mut­ta nämä asi­at on pi­det­tä­vä sel­kei­nä omi­naan.

Suo­mes­sa on suo­ma­lai­nen kou­lu. Se on mei­dän elä­määm­me, ja jos me läh­dem­me kou­lut­ta­maan maa­il­man kan­so­ja ta­voil­laan, me ka­do­tam­me iden­ti­teet­tim­me ja vah­vuu­tem­me.

Kai­ken­lai­set po­ru­kat, omat ja vie­raat, ah­dis­ta­vat ole­mas­sa­o­lo­am­me. Mei­dän yh­tei­sen "ta­lom­me" pe­rus­tuk­sia la­ho­te­taan ja mu­ren­ne­taan. Hy­vyy­den voi­ma on mei­dän kan­ta­va voi­mam­me. Pi­de­tään se ar­vos­sa.

Veik­ko Ha­ra­la