Upa­kon saha on toi­mi­nut 1900-lu­vun al­ku­puo­lel­la Met-Ve­ma­nin ky­läs­sä Ka­lan­nis­sa. Alue si­jait­si lä­hel­lä Lah­den ky­län nä­ky­mää.

Upa­kon pel­to oli Mart­ti Pi­han­pe­rän pork­ka­nan­vil­je­lyk­ses­sä tien vie­res­sä mo­lem­mil­la puo­lil­la 1930-lu­vul­la, jol­loin Vah­te­ruk­sen lap­set kul­ki­vat kä­vel­len Lah­den kan­sa­kou­luun. Isä­ni ke­hui mi­nul­le, et­tä Pi­han­pe­rä vil­je­lee niin pal­jon pork­ka­naa, et­tä täy­tyy rau­ta­tie­vau­nuil­la vie­dä sato myy­tä­väk­si. Lah­den ky­läs­sä oli sil­loin kol­me kaup­paa. Mart­ti Pi­han­pe­rä oli ai­em­min pi­tä­nyt yh­tä niis­tä, mut­ta tuol­loin kau­pan nimi oli jo V. F. Suo­mi­sen se­ka­ta­va­ra­kaup­pa. Kak­si muu­ta kaup­paa oli­vat Ka­lan­tin osuus­lii­ke, näin kir­joi­tet­tu­na, ja Va­son osuus­lii­ke. Mart­ti Pi­han­pe­rä kaa­tui jat­ko­so­dan alus­sa 1941, ku­ten isä­ni­kin.

Tien vie­res­sä oli noin puo­li heh­taa­ria rai­vaa­ma­ton­ta alu­et­ta, jos­sa kuo­kal­la teh­tiin pel­toa. Nuo­ri mies Vie­no Tuo­mi­nen Vel­lu­an ky­läs­tä oli yk­sin täs­sä työs­sä.

Ka­lan­ti­lai­set so­das­sa 1939–1945 -kir­jan mu­kaan Vie­no Tuo­mi­nen on osal­lis­tu­nut jat­ko­so­taan ja toi­mi­nut sen jäl­keen po­lii­si­na. 1930-lu­vul­la pel­to­ja teh­tiin vie­lä pal­jon kuo­kal­la mies­voi­min.

Upa­kon sa­haa ei enää 1930-lu­vul­la ol­lut ole­mas­sa, vaan pai­kal­la kas­voi nuor­ta met­sää. Isoi­sä­ni ker­toi, et­tä hän ra­ken­si vuon­na 1916 osit­tain lau­ta­ra­ken­tei­sen ra­ken­nuk­sen, jos­sa oli va­ras­to- ja kar­ja­ti­lo­ja. Tämä ra­ken­nus oli pit­kä. Ra­ken­nus­tar­vik­keet tu­li­vat Upa­kon sa­hal­ta sekä sa­ha­pin­tai­se­na et­tä höy­lät­ty­nä. Täs­tä ra­ken­nuk­ses­ta on vie­lä jäl­jel­lä pie­nem­pi osa ja sii­nä on nä­ky­vis­sä Upa­kon sa­han höy­lät­tyä lau­taa.

Kun Zac­ha­ri­as­se­nin saha Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa il­moit­ti jos­kus 1950-lu­vul­la lo­pet­ta­van­sa, niin Ilk­ka Hei­lä suun­nit­te­li uut­ta Upa­kon sa­haa, mut­ta se jäi to­teu­tu­mat­ta. Tämä Zac­ha­ri­as­se­nin sa­han lo­pet­ta­mi­sil­moi­tus ai­heut­ti sen, et­tä Ka­lan­nin Maa­ta­lous­tuot­ta­jat pi­ti­vät ko­kous­ta sa­han toi­min­nan jat­ka­mi­sek­si. Ko­kouk­ses­sa oli mu­ka­na myös Tau­no V. Kart­tu­nen, joka kau­pun­gin puo­les­ta ajoi myös tar­mok­kaas­ti sa­han säi­lyt­tä­mis­tä. Olin sil­loin Ka­lan­nin Maa­ta­lous­tuot­ta­jien sih­tee­ri­nä ja mi­nut vel­voi­tet­tiin ot­ta­maan yh­teyt­tä maa­no­mis­ta­jien Met­sä­liit­toon, jot­ta Met­sä­liit­to os­tai­si Zac­ha­ri­as­se­nin sa­han. Tein kir­jeen Met­sä­lii­tol­le. Siel­tä tuli vas­taus, et­tä Zac­ha­ri­as­se­nin saha on lii­an pie­ni.

Zac­ha­ri­as­se­nin sa­han puun­han­kin­ta­os­to­a­si­a­mies oli sä­vel­tä­jä Au­lis Sal­li­sen isä. Olen tun­te­nut hä­net, mut­ta Au­lis Sal­lis­ta, joka juu­ri täyt­ti 90 vuot­ta, en ole ta­van­nut. Zac­ha­ri­as­se­nin sa­han toi­min­ta kui­ten­kin lop­pui Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa.

Nii­hin ai­koi­hin alet­tiin puu­ha­ta rik­ki­hap­po- ja su­per­fos­faat­ti­teh­das­ta Uu­teen­kau­pun­kiin. Taas oli­vat Ka­lan­nin Maa­ta­lous­tuot­ta­jat asi­al­la ja myös Tau­no V. Kart­tu­nen. Apu­lan­ta­teh­das tuli Uu­teen­kau­pun­kiin. Va­li­tet­ta­vas­ti se on myy­ty nor­ja­lai­sil­le.

Täs­sä Met-Ve­ma­nin his­to­ri­as­ta joh­tu­vaa ta­ri­naa. Oli­si mie­len­kiin­tois­ta tie­tää, löy­tyy­kö jos­tain li­sää tie­toa Upa­kon sa­has­ta?

Kau­no Pie­ti­lä

Ka­lan­ti