Palasin toukokuussa yhdentoista vuoden tauon jälkeen eduskuntaan. Kun astelin jälleen sisään Arkadianmäen tutuista ovista, asioita oli pakko peilata aikaisempaan neljän kauden kokemukseeni kansanedustajana. Vanha kansa tapasi sanoa – ”kokemus on viisauden äiti”. Politiikassa se tarkoittaa kykyä nähdä päivänpolttavien otsikoiden ohi ja taakse ja ymmärtää pitkiä linjoja.
Valtioneuvoston ja eduskunnan välisen tehtäväjaon perusrakenne on onneksi ennallaan, ja se luo vakaan pohjan suomalaiselle demokratialle. Hallitus tuo taloon esityksensä, ja täysistunnon lähetekeskustelun jälkeen alkaa lakien, usein perusteellinen käsittely valiokunnissa.
Tämä valiokuntavaihe on lainsäädäntötyön salainen ja ehkä juuri siksi tuntemattomin vaihe. Silloin syvennytään yksityiskohtiin ja toteutetaan laajat asiantuntijakuulemiset, joihin kutsutaan maamme parhaat asiantuntijat joko paikan päälle tai pyydetään heiltä kirjalliset lausunnot. Asiantuntijoiden määrä vaihtelee, mutta laajemmissa kokonaisuuksissa heitä voi olla useita kymmeniä. Prosessi vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä; käsittely kestää usein viikkoja, joskus jopa yli puoli vuotta, kuten mittavan alkoholilakiuudistuksen yhteydessä tapahtui. Mietinnön antavan erikoisvaliokunnan tukena toimivat muut valiokunnat lausunnoillaan. Näistä kenties merkittävin on perustuslakivaliokunta, jonka velvollisuus on pyydettäessä tutkia esityksen perustuslainmukaisuus.
Vaikka parlamenttityön muodollinen rakenne on säilynyt ennallaan, on toimintakulttuurissa tapahtunut muutos, johon kokeneen edustajan on jopa hieman vaikea sopeutua ja johon rehellisesti sanottuna haluaisin muutoksen. Ensimmäinen epäkohta liittyy valiokuntatyön täsmällisyyteen ja arvonantoon. Aiemmilla kausillani kansanedustajat kunnioittivat yhteistä työtä siten, että kokoussalissa oltiin paikalla juuri sillä kellonlyömällä, kun kokous alkoi. Nykyään tästä yhteisestä kurinalaisuudesta lipsutaan liikaa.
Toinen huolestuttava ilmiö ovat etäkokoukset, jotka ovat jääneet elämään jäänteenä korona-ajalta. Mielestäni tämä käytäntö ei anna oikeaa kuvaa demokraattisen päätöksenteon ja lainsäädännön vakavasta käsittelystä. Kansalaisten asioiden hoitaminen vaatii läsnäoloa, suoraa vuorovaikutusta ja yhteistä vastuunkantoa saman pöydän ääressä.
Muuttuneesta toimintakulttuurista huolimatta olen pyrkinyt ottamaan sekä valiokuntatyön että täysistuntotyöskentelyn nopeasti ja varmalla otteella haltuun. Vuosien tuoma kokemus antaa kyvyn erottaa politiikan teossa olennainen epäolennaisesta.
Lainsäädäntötyön rinnalla vahvin kompassini on aina oman kotimaakunnan, Varsinais-Suomen, arki ja elinvoima. Haluan tuoda mukanani eduskuntaan sitä valtiomiesmäistä ryhtiä, jota perinteinen parlamentarismi edellyttää. Toivotan kaikki tervetulleiksi keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia kanssani, kun kierrän Varsinais-Suomen kunnissa ja tapahtumissa. Parhaat eväät evästykseksi Arkadianmäelle saadaan aina suoraan oman alueen ihmisiltä.
Pertti Hemmilä, kok.