Joni Lindeman nosti esiin varautumisen yhteensovittamisen sekä auttajien saatavuuden (V-SS 10.11.). Suomessa on kehitetty kokonaisturvallisuuden mallia vuosikymmenten ajan. Sen osana järjestöt tekevät valtakunnallista ja alueellista koordinoitua yhteistyötä.
Lindemanin mainitsemien koordinaation, käytettävyyden ja yhteisen ymmärryksen lisäksi on hyvä nostaa esiin arjen resilienssin merkitys. Vähintään yhtä tärkeää kuin vapaaehtoisen tietty auttamistehtävä jossakin järjestössä, ovat ihmisten osallisuus yhteisöihin sekä rohkeus ja taito auttaa silloin kun sitä tarvitaan. Yksilön kyky selviytyä kriiseistä rakentuu yhteisöissä. Kun ihmiset luottavat toisiinsa, he toimivat yhdessä myös silloin, kun jotakin poikkeuksellista tapahtuu.
Yhteisen toiminnan pohjana on aina sopiminen. Vapaaehtoistoiminnalla ei korvata viranomaisten työtä, vaan täydennetään sitä. Punainen Risti voi perustehtävänsä mukaisesti toimia aina auttajana myös ilman viranomaisen pyyntöä.
Punainen Risti tekee sopimuksellisesti yhteistyötä niin hyvinvointialueiden, kuntien kuin viranomaistenkin kanssa. Kun yhteistyöstä sovitaan etukäteen, kaikilla osapuolilla on varmuus siitä, että avun tarve ja esimerkiksi vapaaehtoisten saatavuus ja osaaminen perustuvat todenmukaiseen arvioon ja että vastuunjako viranomaisten ja vapaaehtoisten kesken on selvä.
Esimerkiksi Suomen Punaisen Ristin koordinoima kymmenien järjestöjen Vapaaehtoinen pelastuspalvelu tukee vapaaehtoisten voimin viranomaisia esimerkiksi onnettomuuksissa ja kadonneiden etsinnöissä valtakunnallisesti keskimäärin 3–4 kertaa viikossa. Varsinais-Suomessa tätä apua tarvitaan kerran pari joka kuukausi.
Koordinoitu malli, jossa järjestöt kouluttautuvat ja harjoittelevat yhdessä varmistaa, että vapaaehtoiset osaavat toimia yhdessä ja että ihminen saa hädän hetkellä tarvitsemaansa apua. Kun eri järjestöjen auttajat hälytetään ja johdetaan viranomaisen tueksi ”yhdeltä luukulta”, resursseja voidaan ohjata järkevästi myös laajoissa ja pitkäkestoisissa kriiseissä, ja päällekkäisyyksien riski pienenee.
Esimerkiksi korona-aikana Varsinais-Suomen kuntien kanssa tehtiin yhteistyötä, johon kuuluivat yhteinen toimintamalli, vapaaehtoistoiminnan koordinaatio ja vapaaehtoisten rekrytointi auttamistehtäviin. Samaa mallia jatkettiin Ukrainan sotaa pakenevien tukemisessa alueen kunnissa. Yhteistyö Varsinais-Suomen hyvinvointialueen kanssa on tarkoittanut esimerkiksi tukea viranomaisille ja kunnille.
Järjestöjen vapaaehtoistoiminta tukee kokonaisturvallisuutta myös muuten kuin hälytystehtävissä. Näin syntyy osaamista, luottamusta ja verkostoja. Ne eivät ilmesty yhteiskuntaan siinä vaiheessa, kun sähköt katkeavat tai suuronnettomuus tapahtuu.
Jokainen ensiapuryhmäläinen, vapaaehtoinen ikääntyneen ystävä ja läksykerhon vetäjä lisää paitsi omaa, myös yhteisönsä valmiutta varautua ja vastata pieniin ja suuriin kriiseihin. Järjestöjen on tärkeää tarjota vapaaehtoisen osallistumisen paikkoja niin, että mukaan voi tulla sekä pitkäjänteiseen ja sitovaan että lyhytkestoiseen ja kertaluonteiseen auttamistyöhön.
Esimerkiksi SPR ja Suomen Partiolaiset ovat sopineet yhteistyöstä nuorten valmiusosaamisen vahvistamiseksi. Partiolaiset voivat Punaisen Ristin kautta ilmoittaa halukkuudestaan olla käytettävissä laajamittaisissa häiriötilanteissa.
On tärkeää tietää, kuinka monta vapaaehtoista on koulutettu, mikä heidän tehtävänsä on, miten heidät tavoitetaan ja milloin he ovat käytettävissä. Samalla on huolehdittava yhteisestä arjen verkostosta, jossa luottamus naapureihin, saman kylän tai kaupunginosan asukkaisiin vahvistuu. Tämä luottamus syntyy paikoissa, joita järjestötoiminta tarjoaa joka päivä.
Tommi Virtanen
valmiuspäällikkö
Kalle-Pekka Mannila
toiminnanjohtaja
SPR:n Varsinais-Suomen Piiri