Ope ry teet­ti so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa sel­vi­tyk­sen sii­tä, kuin­ka moni opet­ta­ja käyt­tää omaa ra­haan­sa ope­tus­ma­te­ri­aa­lien tai vi­rik­kei­den han­kin­taan. Sel­vi­tyk­seen vas­ta­si 69 opet­ta­jaa.

93 pro­sent­tia heis­tä oli käyt­tä­nyt omaa ra­haa työ­hön liit­ty­viin han­kin­toi­hin. Noin 87 pro­sent­tia oli os­ta­nut suo­raan ope­tuk­seen, op­pi­lail­le tai luok­kaan me­ne­vää ma­te­ri­aa­lia. Os­tok­set vaih­te­li­vat tar­rois­ta ja her­kuis­ta pe­da­go­gi­siin pe­lei­hin, kir­joi­hin, ka­lus­tei­siin, di­gi­li­sens­sei­hin ja jopa sa­to­jen eu­ro­jen han­kin­toi­hin.

Pe­rus­te­lut oli­vat usein sa­mat: ope­tus pa­ra­nee, työ su­juu no­pe­am­min tai op­pi­laat mo­ti­voi­tu­vat. Mer­kit­tä­vää on, et­tä 39 pro­sent­tia os­ta­neis­ta viit­ta­si työ­nan­ta­jan re­surs­si­puut­tee­seen, by­rok­ra­ti­aan tai sii­hen, et­tä it­se mak­sa­mi­nen oli yk­sin­ker­tai­ses­ti hel­pom­paa.

Moni opet­ta­ja ko­ros­taa, et­tei ku­kaan pa­ko­ta tä­hän. Sil­ti vaih­to­eh­dot – huo­nom­mat ma­te­ri­aa­lit, pi­dem­pi odo­tu­sai­ka, ras­kas han­kin­tap­ro­ses­si, so­si­aa­li­nen pai­ne tai oman ajan käyt­tö –  te­ke­vät ”va­paa­eh­toi­suu­des­ta” har­haan­joh­ta­vaa.

Kun ra­ken­teet te­ke­vät omas­ta ra­has­ta ra­ti­o­naa­li­sim­man vaih­to­eh­don, kyse ei ole enää hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta va­lin­nas­ta vaan jär­jes­tel­män vi­as­ta. Työ­nan­ta­jan kuu­luu huo­leh­tia sii­tä, et­tä opet­ta­ja voi teh­dä työn­sä kun­nol­la. Pie­net me­not ja isom­mat han­kin­nat kuu­lu­vat kou­lun bud­jet­tiin, ei­vät yk­si­tyis­hen­ki­lön lom­pak­koon.

Kun opet­ta­jat ra­ken­ta­vat vuo­sien mit­taan hen­ki­lö­koh­tais­ta ”ope­tus­va­ras­toa”, joka kul­kee työ­pai­kas­ta toi­seen, siir­re­tään jul­ki­sen teh­tä­vän kus­tan­nuk­sia yk­si­tyi­sel­le. Se ei ole kes­tä­vä ei­kä oi­keu­den­mu­kai­nen mal­li. Pe­ri­aat­teen tu­lee ol­la sel­vä: ope­tuk­seen tar­vit­ta­vat vä­li­neet mak­saa työ­nan­ta­ja.

Ope ry:n hal­li­tus:

Pau­li Valo

Ant­ti Ala­nen

Jaa­na Mar­ko­la

Pi­ri­ta Raa­ti­kai­nen