Viikonloppuna 23.–24.5. Merimaskusta kajahti ”Kirkonkellojen kaiku”, kutsu sekä seurakuntalaisille että ulkopaikkakuntalaisille juhlan viettoon. Lauantaina seurakuntakodissa kuulimme kirkon 300-vuotishistoriikin sekä tulevaisuudensuunnitelmat; kirkkoherramme Markku Ahlstrand toimi ”ylikapellimestarina”.
Tilaisuuden jälkeen kirkossa vietettiin ”Luovuuden juhlaa”, jossa musisoitiin kirkkoon sopivalla hartaudella. Kirkko oli ääriään myöten täynnä. Suntiot ohjasivat viimeisiä kuulijoita vielä vapaille istumapaikoille. Oli hyvä ja harras mieli; pieni kirkkomme sai olla ”hyvä paikka” niin monelle sanan ja musiikin kuulijalle.
Illalla odotimme ”Kellojen kaikua”. Näytelmä johdatti yleisön aina 300 vuoden päähän ja sieltä takaisin nykyisyyteen. Kellojen kalkatus erotti kuvaelmat toisistaan. Entisajan tuikea mustapartainen pappi tuntui oikeasti jopa pelottavalta – kirkoissamme aikoinaan niin luonnollinen istumajärjestys tuotiin todella mieliinpainuvasti esille näytelmän keinoin. Ajankohtien mukainen vaatetus, jota oli koottu neljästä alueen teatterista, ja naisten yhteiskunnallinen asema vastasivat toisiaan. Todella koskettavan näytelmän jälkeen totesimme taas olevamme nykyajassa, mutta on sitä eletty ennenkin.
Sunnuntaina juhlamessussa piispa Mari Leppänen saarnassaan puhui mieliämme rauhoittavalla ja tulevaisuuteen uskoa luovalla tavalla. Ajatuksiimme vaipuneina poistuimme Herran huoneesta Rantamakasiinin terassille kirkkokaffeille. Puheensorina palasi, kun tuttavat läheltä ja kaukaa vaihtoivat ajatuksiaan viikonvaihteen juhlissa koetusta.
Sydämelliset kiitokset kaikille sekä juhlan rakentajille että osallistujille. Kukin toi oman raidan, tumman tai vaalean, elämämme kudelmaan.
Eeva Auvinen
Merimaskun seurakuntalainen