Va­lit­ta­mi­nen kuu­luu suo­ma­lai­seen kan­san­pe­rin­tee­seen mel­kein yh­tä vah­vas­ti kuin sau­na ja kah­vi. Sik­si ajat­te­lin täl­lä ker­taa teh­dä jo­tain poik­keuk­sel­lis­ta: kiit­tää.

En toki väi­tä, et­tä kaik­ki Naan­ta­lin kau­pun­gin hoi­dos­sa oli­si täy­del­lis­tä. Ai­na löy­tyy kor­jat­ta­vaa, pa­ran­net­ta­vaa ja kes­kus­tel­ta­vaa. Mut­ta kun ym­pä­ril­leen kat­soo avoi­min sil­min, nä­kee myös pal­jon sel­lais­ta, jos­ta voi ol­la ai­dos­ti iloi­nen.

Vii­me vuo­sien lii­ken­ne­jär­jes­te­lyt, uu­det kier­to­liit­ty­mät ja esi­mer­kik­si Kai­vo­ka­dun uu­dis­ta­mi­nen sekä ran­nan mo­net uu­dis­tuk­set ovat mie­les­tä­ni on­nis­tu­nei­ta. Ne te­ke­vät kau­pun­gis­ta toi­mi­vam­man ja sa­mal­la siis­tim­män nä­köi­sen.

Eri­tyi­sen kii­tok­sen ha­lu­an kui­ten­kin an­taa kau­pun­gin kuk­kais­tu­tuk­sis­ta ja vi­he­ra­lu­eis­ta vas­taa­vil­le ih­mi­sil­le.

Van­han kau­pun­gin alu­een suu­ret kuk­ka-ase­tel­mat ei­vät ole vain kau­nii­ta. Ne ovat suo­ras­taan pie­niä tai­de­te­ok­sia. Nii­tä kat­sel­les­sa tu­lee hyvä mie­li, ja us­kon, et­tä sa­maa ajat­te­le­vat mo­net Naan­ta­lis­sa vie­rai­le­vat mat­kai­li­jat­kin.

Kuk­kien is­tut­ta­mi­nen on yk­si asia. Nii­den hoi­ta­mi­nen vii­kos­ta toi­seen koko ke­sän ajan on toi­nen. Sik­si suu­ri kii­tos kau­pun­gin puu­tar­hu­reil­le ja kai­kil­le niil­le työn­te­ki­jöil­le, joi­den kä­den­jäl­ki nä­kyy ym­pä­ril­läm­me.

Naan­ta­li on kau­nis kau­pun­ki luon­nos­taan, mut­ta kau­neus ei säi­ly it­ses­tään. Sen eteen teh­dään joka päi­vä pal­jon työ­tä, jota em­me eh­kä ai­na huo­maa.

”On ilo ol­la naan­ta­li­lai­nen” Täs­tä hank­kees­ta myös kii­tos asi­a­no­sal­li­sil­le. Ja päät­tä­jien an­ta­mis­ta ta­lou­del­li­sis­ta mah­dol­li­suuk­sis­ta.

Kun kä­ve­lee Van­han kau­pun­gin ku­jil­la, kat­se­lee mer­ta, ve­nei­tä, puis­to­ja ja hy­vin hoi­det­tua ym­pä­ris­töä, tu­lee usein aja­tel­leek­si, kuin­ka hie­nos­sa kau­pun­gis­sa saam­me asua.

Naan­ta­li ei ole meil­le vain mat­kai­lu­kau­pun­ki tai ke­sä­kau­pun­ki. Se on en­nen kaik­kea mei­dän ko­ti­kau­pun­kim­me.

Ja kyl­lä sen saa jos­kus sa­noa ää­neen­kin: on ilo ja etuo­i­keus ol­la naan­ta­li­lai­nen.

Ko­ti­kau­pun­gis­taan saa ol­la yl­peä il­man, et­tä sa­mal­la väit­tää kai­ken ole­van täy­del­lis­tä. Päin­vas­toin. Juu­ri sik­si, et­tä kau­pun­ki on meil­le tär­keä, ha­lu­am­me sen ke­hit­ty­vän ja py­sy­vän hy­vä­nä paik­ka­na asua myös tu­le­vai­suu­des­sa.

Epä­koh­dis­ta pi­tää saa­da sa­noa ja kau­pun­gin toi­min­taa saa ar­vos­tel­la. Mut­ta yh­tä tär­ke­ää oli­si muis­taa sa­noa ää­neen myös sil­loin, kun asi­at on teh­ty hy­vin.

Täl­lä ker­taa siis ei va­li­tus­ta.

Vaan vil­pi­tön kii­tos.

Kii­tos Naan­ta­lin kau­pun­ki – ja eri­tyi­ses­ti kii­tos niil­le ih­mi­sil­le, jot­ka omal­la työl­lään te­ke­vät ko­ti­kau­pun­gis­tam­me viih­tyi­sän, kau­niin ja hy­vän pai­kan elää.

On ilo ol­la naan­ta­li­lai­nen.

Pent­ti-Os­ka­ri Kan­gas

On­nel­li­nen mies

Naan­ta­li