Olen ikään­ty­es­sä­ni kiin­nit­ty­nyt enem­män omaan seu­ra­kun­taa­ni, Me­ri­mas­kuun. Mus­tia pil­viä on kui­ten­kin nä­ky­vis­sä. Kirk­kom­me viet­tää 300-vuo­tis­juh­laa tänä vuon­na, lah­jak­si il­mei­ses­ti seu­ra­kun­ta lak­kau­te­taan, kirk­ko jää lä­hin­nä muis­to­mer­kik­si, sun­nun­tai­seu­ra­kun­tam­me kah­vit­te­lu­yh­tei­sö­kin ha­jau­te­taan. Sää­li!

”Hän teki köy­den­pät­käs­tä ruos­kan ja ajoi hei­dät kaik­ki ulos temp­pe­lin huo­neis­ta. Ra­han­vaih­ta­jien ra­hat hän kaa­toi maa­han jne. Lo­puk­si hän lau­sui: äl­kää teh­kö mi­nun isä­ni huo­nees­ta mark­ki­na­paik­kaa.” Joh. 2: 15–16 mu­kail­len.

On tul­lut ai­ka, jol­loin seu­ra­kun­ta­lai­nen voi va­li­ta kir­kon niin sa­no­tun si­vu­tuot­teen mu­kaan. Tu­rus­sa, Mi­ka­e­lin kirk­ko­ti­las­sa, tar­joil­tiin lau­an­tai­na 21.3. mes­ta­ri­kok­kien val­mis­ta­ma 190 eu­ron ate­ria, jo­hon kuu­luu myös juo­ma­va­li­koi­ma; siis paas­ton ai­ka­na. Lie­kö ruo­ka­na eta­noi­ta, ka­vi­aa­ria tai mui­ta eri­kois­herk­ku­ja. Ylen­syön­tiä pi­täi­si kui­ten­kin vält­tää, el­lei ok­sen­nu­säm­pä­rei­tä ole va­rat­tu riit­tä­väs­ti. Ah­neus on toi­nen luon­tom­me.

Pyhä eh­tool­li­nen on seu­ra­kun­nan ruo­ka ja juo­ma, joi­ta har­tau­del­la alt­ta­rin ää­rel­lä nau­ti­taan sie­lun ja ruu­miin hy­vin­voin­nik­si.

Mik­si ruo­kai­luun ei käy­te­tä seu­ra­kun­ta­ta­loa ja ate­ri­oin­nin jäl­keen kir­kos­sa oli­si in­fo- ja har­taus­ti­lai­suus ha­luk­kail­le. On­ko­han kir­kos­sa otet­tu huo­mi­oon kaik­ki ter­veys­vi­ra­no­mais­ten mää­räyk­set? Ti­lan­ne on ab­sur­di.

Me­ri­mas­kun seu­ra­kun­ta ko­ko­aa väen 300-vuo­tis­juh­la­ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen lah­joit­ta­mal­la kä­vi­jöil­le kir­kon ku­val­la va­rus­te­tun pu­nai­sen muo­vi­äm­pä­rin. Tu­lee mie­leen mie­te­lau­se: ”Ei kan­net­tu vesi kai­vos­sa pysy”. Ei tai­da py­syä piis­pan tai kirk­ko­her­ran saar­na­kaan, kun pi­tää miet­tiä juh­la­äm­pä­rin käyt­tö­tar­koi­tus­ta ko­to­na.

Yleen­sä rap­peu­tu­mis­ta seu­raa kaa­os ja ran­gais­tus, joka pa­laut­taa vir­kaa­te­ke­vät ja ala­mai­set ta­kai­sin uu­teen to­tuu­teen.

Pe­rin­tei­den vaa­li­mis­ta ja ter­vet­tä jär­keä ei ole syy­tä unoh­taa, kun kyse on vuo­si­sa­tai­sis­ta hy­vik­si to­de­tuis­ta käy­tän­nöis­tä.

Ei mäs­säi­lyä Her­ran huo­nee­seen ei­kä muo­vi­äm­pä­rei­tä syyk­si saa­pua ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen, joo­ga­ma­tot­kaan ei­vät kuu­lu evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­sen us­kon­non har­joit­ta­mi­seen.

Ee­va Au­vi­nen

Me­ri­mas­kun seu­ra­kun­ta­lai­nen