Pien­ten kun­tien ase­maa kos­ke­va jul­ki­nen kes­kus­te­lu on vii­me ai­koi­na kär­jis­ty­nyt ta­val­la, joka ei vas­taa kun­tien to­del­lis­ta ti­lan­net­ta ei­kä tue koko kun­ta­ken­tän kes­tä­vää ke­hit­tä­mis­tä. Kun­ta­lii­ton roo­lin tu­li­si ol­la kai­ken ko­kois­ten kun­tien edun­val­vo­ja­na toi­mi­mi­nen ja jä­sen­kun­tien nä­kö­kul­mien ko­ko­a­mi­nen – ei yk­si­puo­lis­ten joh­to­pää­tös­ten esit­tä­mi­nen il­man riit­tä­vää vuo­ro­pu­he­lua.

Use­at kun­ta­lii­ton joh­don toi­mes­ta nyt esi­te­tyt ar­vi­ot pien­ten kun­tien tu­le­vai­suu­des­ta poh­jau­tu­vat ka­pe­aan tar­kas­te­luun, jos­sa juu­ri kun­ta­ra­ken­net­ta pi­de­tään kes­kei­se­nä on­gel­ma­na. To­del­li­suu­des­sa esi­mer­kik­si kun­tien ta­lou­del­li­set erot se­lit­ty­vät myös mer­kit­tä­väs­ti ra­hoi­tus­jär­jes­tel­män epä­ta­sa­pai­nol­la, eri­tyi­ses­ti val­ti­o­no­suus­jär­jes­tel­män ra­ken­teel­li­sil­la on­gel­mil­la. Las­ten ja nuor­ten mää­rä eri alu­eil­la ei taas ai­na­kaan kun­ta­lii­tok­sil­la li­sään­ny.

Kes­kus­te­lu kun­tien mää­rän vä­hen­tä­mi­ses­tä oh­jaa huo­mi­o­ta pois kun­ta­ken­tän to­del­li­sis­ta ke­hit­tä­mis­tar­peis­ta. Ai­van muu­ta­mia kun­tia ja kau­pun­ke­ja lu­kuun ot­ta­mat­ta vä­es­tö ikään­tyy ja vä­he­nee koko Suo­mes­sa ja tä­män ke­hi­tyk­sen on­gel­mia ei rat­ko­ta kun­ta­lii­tok­sin, vaan älyk­kään so­peu­tu­mi­sen kei­noin. Nii­tä on kä­si­tel­ty esi­mer­kik­si ke­vääl­lä jul­kais­tus­sa OECD:n ra­por­tis­sa Suo­mes­ta.

Tuos­sa OECD:n ra­por­tis­sa tii­vis­te­tään hy­vin, et­tä kun­ta­lii­tok­set voi­vat tuo­da ta­lou­del­lis­ta va­kaut­ta, te­hok­kuut­ta ja vah­vem­man hal­lin­non. Mut­ta sa­mal­la ne joh­ta­vat hel­pos­ti vä­es­tön iden­ti­tee­tin heik­ke­ne­mi­seen, pal­ve­lu­jen etään­ty­mi­seen ja kus­tan­nus­ten sekä hyö­ty­jen epä­ta­sai­seen ja­kau­tu­mi­seen ih­mis­ten kes­ken.

Kun­tien pa­ko­no­mai­nen yh­dis­tä­mi­nen ja/tai pal­ve­lu­jen laa­ja kes­kit­tä­mi­nen joh­tai­si­kin muun mu­as­sa alu­ei­den vä­es­tö­ka­don kiih­ty­mi­seen, ole­mas­sa ole­van inf­rast­ruk­tuu­rin va­jaa­käyt­töön ja kas­vu­kes­kuk­siin koh­dis­tu­viin li­säin­ves­toin­ti­pai­nei­siin. Täl­lai­nen ke­hi­tys oli­si sekä alu­e­po­liit­ti­ses­ti et­tä kan­san­ta­lou­del­li­ses­ti kes­tä­mä­tön­tä.

Pi­täi­si­kin en­nem­min tun­nis­taa, et­tä Suo­mes­sa pit­kään jat­ku­nut kes­kit­tä­mis­ke­hi­tys ja kau­pun­ki­po­li­tiik­ka ovat oh­jan­neet pää­tök­sen­te­koa ta­val­la, joka ei riit­tä­väs­ti huo­mi­oi har­vaan asut­tu­jen alu­ei­den eri­tyis­piir­tei­tä, ku­ten pit­kiä etäi­syyk­siä, luon­non­va­ro­ja ja tur­val­li­suus­nä­kö­kul­mia.

Kun­ta­lii­ton käyn­nis­tä­män kes­kus­te­lun myö­tä on syn­ty­nyt jo ide­oin­tia “ydin­kun­nis­ta” ja “iden­ti­teet­ti­kun­nis­ta”, joka luo kei­no­te­kois­ta vas­tak­kai­na­set­te­lua eri­ko­kois­ten kun­tien vä­lil­le ei­kä vas­taa kun­tien omaa ko­ke­mus­ta tai kun­tien omaa tah­to­ti­laa.

Kun­nat ero­a­vat toi­sis­taan olen­nai­ses­ti esi­mer­kik­si vä­es­tö­ra­ken­teen, elin­kei­no­ra­ken­teen, maan­tie­teel­li­sen si­jain­nin ja sen luo­mien etäi­syyk­sien sekä pal­ve­lu­tuo­tan­non jär­jes­tä­mis­ta­po­jen osal­ta. Tämä eri­lai­suus ei ole on­gel­ma, vaan se on läh­tö­koh­ta, jol­le toi­mi­vaa kun­ta­po­li­tiik­kaa tu­lee ra­ken­taa ja pal­ve­lu­rat­kai­su­ja miet­tiä.

Pie­net kun­nat te­ke­vät jo laa­jas­ti yh­teis­työ­tä eri pal­ve­luis­sa, usein myös lain­sää­dän­nön vel­voit­ta­mi­na. Yh­teis­toi­min­ta esi­mer­kik­si ym­pä­ris­tö­ter­vey­den­huol­los­sa, eläin­lää­kin­näs­sä, kaa­voi­tuk­ses­sa, työl­li­syy­den hoi­dos­sa ja ope­tuk­ses­sa tuo te­hok­kuut­ta ja mah­dol­lis­taa sa­mal­la kui­ten­kin pal­ve­lu­jen säi­ly­mi­sen lä­hel­lä kun­ta­lai­sia.

Yh­teis­työ­tä tu­lee ke­hit­tää edel­leen, mut­ta hal­li­tus­ti ja va­paa­eh­toi­suu­teen pe­rus­tu­en, il­man kun­tien it­se­hal­lin­toa hei­ken­tä­viä rat­kai­su­ja ja il­man uu­sia hal­lin­nol­li­sia li­sä­taak­ko­ja.

Kun­nan elin­voi­maa ei voi­da mää­rit­tää pel­kän asu­kas­mää­rän pe­rus­teel­la. Kes­kei­siä mui­ta te­ki­jöi­tä ovat muun mu­as­sa työ­paik­ko­jen mää­rä ja yri­tys­toi­min­nan ke­hi­tys, ve­ro­tu­lo­poh­ja, kyky jär­jes­tää pal­ve­lut te­hok­kaas­ti sekä or­ga­ni­saa­ti­on ket­te­ryys ja uu­dis­tu­mis­ky­ky.

Kun­tien tu­le­vai­suu­den elin­voi­ma riip­puu rat­kai­se­vas­ti val­ti­o­no­suus­jär­jes­tel­män toi­mi­vuu­des­ta, ve­ro­tu­lo­jen ke­hi­tyk­ses­tä sekä kun­tien teh­tä­vien ja ra­hoi­tuk­sen ta­sa­pai­nos­ta. Kun­tien teh­tä­viä ei tu­le­kaan li­sä­tä il­man vas­taa­vaa ra­hoi­tus­ta. Ja sa­mal­la on vält­tä­mä­tön­tä, et­tä kun­tien la­ki­sää­teis­ten teh­tä­vien ke­ven­tä­mis­tä kos­ke­vat ta­voit­teet to­teu­tu­vat käy­tän­nös­sä. Näi­hin asi­oi­hin kun­ta­lii­ton edun­val­von­ta­työs­sään tu­li­si kes­kit­tyä.

Pie­net kun­nat ei­vät ole vain ra­ken­teel­li­nen on­gel­ma, joka oli­si syy­tä mah­dol­li­sim­man pian hoi­taa pois, vaan ne ovat yhä hy­vin kes­kei­nen osa Suo­men elin­voi­maa, huol­to­var­muut­ta ja alu­eel­lis­ta ta­sa­pai­noa. Tämä on nyt jos­sain mää­rin jää­nyt kun­ta­lii­tos­sa huo­mi­ot­ta kau­pun­ki­po­li­tii­kan kes­kel­lä.

Pien­ten kun­tien ver­kos­ton puo­les­ta kun­nan­joh­ta­jat

Mar­jut Aho­kas, Ilo­mant­si

Satu Si­me­lius, Sau­vo

Lau­ri Laa­ja­la, Per­ho

Mat­ti Mä­ki­nen, Han­ka­sal­mi

Päi­vi Kon­tio, Uts­jo­ki

Tar­ja Ho­si­as­luo­ma, Kar­via