Puo­lus­tus­voi­main lip­pu­juh­lan 4. ke­sä­kuu­ta oli jär­jes­tä­nyt Drags­vik, Suo­men ete­läi­sin va­rus­kun­ta, joka on ruot­sin­kie­li­nen. Ti­lai­suus esi­tet­tiin te­le­vi­si­os­sa. Tä­män oh­jel­man jäl­keen tuli Il­ma­ri Tur­jan näy­tel­mään pe­rus­tu­va elo­ku­va Pää­ma­ja, joka ker­too so­dan joh­ta­mi­ses­ta Suo­men his­to­ri­an krii­si­a­jas­sa 1944. Man­ner­heim oli kes­ki­ös­sä, kun alem­mat up­see­rit oli­vat kriit­ti­siä puo­lus­tus­jär­jes­te­lyis­tä.

Täs­sä koh­taa tuli mie­leen, kun Suo­men so­dan ai­ka­na 1808 San­dels, Sa­von pri­kaa­tin ko­men­ta­ja, jou­tui myös ar­vos­te­lun koh­teek­si alem­pien up­see­rien ta­hol­ta. Taus­tal­la oli se, et­tä San­dels oli teh­nyt ve­nä­läi­sen Tutsh­ko­vin kans­sa ti­la­päi­sen ase­le­von tar­kal­la kel­lo­na­jal­la. Ve­nä­läi­nen pet­ti ja aloit­ti tais­te­lun tun­tia ai­kai­sem­min Ve­nä­jän ai­kaan ve­do­ten. San­dels nou­dat­ti so­vit­tua ai­kaa ja oli kut­su­nut luok­seen pai­kal­li­sen pa­pin tie­to­jen saa­mi­sek­si. Ru­ne­ber­gin runo ker­too ta­pah­tu­mas­ta:

San­dels, hän Par­ta­las is­tu­vi vaan,

ja huo­le­ti suu­rus­taan syö.

Nyt käy­dään vir­ral­la tais­te­le­maan,

heti kel­lo kun yk­si lyö.

Olen tän­ne tei­tä nyt käs­ket­tä­nyt,

hyvä pas­to­ri, loh­ta­pa nyt!

Tää päi­vä te luo­na­ni vii­py­kää,

sitä pyy­dän ja vaa­din­kin.

On teil­le tut­tua seu­tu tää

ja mä tie­to­ja kai­pai­sin.

Ei pel­koa! Ver­ta ei hais­te­ta­kaan,

Ma­dei­ra­ta mais­tel­laan.

Tutsh­kov hän suo­pe­ast il­moit­taa

vä­li­rau­han jo päät­ty­neen.

No, mut juo­kaa, kas­tint ah su­vait­kaa.

Kun syö­ty on, rat­sail­len!

Kan­sa­kou­lus­sa lu­et­tiin Vän­rik­ki Stoo­lin ta­ri­noi­ta en­nen tal­vi­so­taa, kun Suo­mes­sa vie­lä oli sa­nan­va­paus. So­tien jäl­keen oli pit­kä ai­ka, et­tä val­ti­ol­lis­ta sa­nan­va­paut­ta ei ol­lut. San­dels nou­dat­ti so­vit­tua vä­li­rau­han ai­kaa ja jou­tui vai­keuk­siin, mut­ta voit­ti kui­ten­kin tais­te­lun. Suo­men so­dan pää­jou­kon ko­men­ta­ja oli Ad­lerc­reutz, joka tais­te­li pe­rään­ty­en ja kär­si suu­ren tap­pi­on Ora­vai­sis­sa. Hän siir­tyi sen jäl­keen Ruot­sin puo­lel­le.

Ruot­si me­net­ti Suo­men alu­een Ve­nä­jäl­le. Vii­mei­nen tais­te­lu on muis­ti­tie­don mu­kaan käy­ty Lo­ka­lah­del­la, jos­sa ve­nä­läi­siä, suo­ma­lai­sia ja ruot­sa­lai­sia so­ti­lai­ta on kaa­tu­nut kuu­si­sa­taa.

Myös Sa­von pri­kaa­tin joh­ta­ja San­dels, joka sil­loin oli evers­ti, siir­tyi suur­val­ta Ruot­sin puo­lel­le ja jat­koi so­ta­pääl­lik­kö­nä Ruot­sin ete­lä­o­sis­sa ja yle­ni so­ta­mar­sal­kak­si.

Yh­tä­läi­syyt­tä San­del­sin ja Man­ner­hei­min hen­ki­lö­his­to­ri­as­sa on sii­nä, et­tä noin kak­si­sa­taa vuot­ta myö­hem­min myös Man­ner­heim yle­ni so­ta­mar­sal­kak­si ja Suo­men mar­sal­kak­si.

Kau­no Pie­ti­lä

Ka­lan­ti