Puolustusvoimain lippujuhlan 4. kesäkuuta oli järjestänyt Dragsvik, Suomen eteläisin varuskunta, joka on ruotsinkielinen. Tilaisuus esitettiin televisiossa. Tämän ohjelman jälkeen tuli Ilmari Turjan näytelmään perustuva elokuva Päämaja, joka kertoo sodan johtamisesta Suomen historian kriisiajassa 1944. Mannerheim oli keskiössä, kun alemmat upseerit olivat kriittisiä puolustusjärjestelyistä.
Tässä kohtaa tuli mieleen, kun Suomen sodan aikana 1808 Sandels, Savon prikaatin komentaja, joutui myös arvostelun kohteeksi alempien upseerien taholta. Taustalla oli se, että Sandels oli tehnyt venäläisen Tutshkovin kanssa tilapäisen aselevon tarkalla kellonajalla. Venäläinen petti ja aloitti taistelun tuntia aikaisemmin Venäjän aikaan vedoten. Sandels noudatti sovittua aikaa ja oli kutsunut luokseen paikallisen papin tietojen saamiseksi. Runebergin runo kertoo tapahtumasta:
Sandels, hän Partalas istuvi vaan,
ja huoleti suurustaan syö.
Nyt käydään virralla taistelemaan,
heti kello kun yksi lyö.
Olen tänne teitä nyt käskettänyt,
hyvä pastori, lohtapa nyt!
Tää päivä te luonani viipykää,
sitä pyydän ja vaadinkin.
On teille tuttua seutu tää
ja mä tietoja kaipaisin.
Ei pelkoa! Verta ei haistetakaan,
Madeirata maistellaan.
Tutshkov hän suopeast ilmoittaa
välirauhan jo päättyneen.
No, mut juokaa, kastint ah suvaitkaa.
Kun syöty on, ratsaillen!
Kansakoulussa luettiin Vänrikki Stoolin tarinoita ennen talvisotaa, kun Suomessa vielä oli sananvapaus. Sotien jälkeen oli pitkä aika, että valtiollista sananvapautta ei ollut. Sandels noudatti sovittua välirauhan aikaa ja joutui vaikeuksiin, mutta voitti kuitenkin taistelun. Suomen sodan pääjoukon komentaja oli Adlercreutz, joka taisteli perääntyen ja kärsi suuren tappion Oravaisissa. Hän siirtyi sen jälkeen Ruotsin puolelle.
Ruotsi menetti Suomen alueen Venäjälle. Viimeinen taistelu on muistitiedon mukaan käyty Lokalahdella, jossa venäläisiä, suomalaisia ja ruotsalaisia sotilaita on kaatunut kuusisataa.
Myös Savon prikaatin johtaja Sandels, joka silloin oli eversti, siirtyi suurvalta Ruotsin puolelle ja jatkoi sotapäällikkönä Ruotsin eteläosissa ja yleni sotamarsalkaksi.
Yhtäläisyyttä Sandelsin ja Mannerheimin henkilöhistoriassa on siinä, että noin kaksisataa vuotta myöhemmin myös Mannerheim yleni sotamarsalkaksi ja Suomen marsalkaksi.
Kauno Pietilä
Kalanti