Vii­me ai­koi­na olem­me saa­neet lu­kea leh­dis­tä ja so­si­aa­li­ses­ta me­di­as­ta ikään­ty­nei­siin koh­dis­tu­via ikä­viä ja su­rul­li­sia ta­pah­tu­mia. Hoi­to­pai­koil­la on sat­tu­nut asi­oi­ta, joi­ta ei yk­sin­ker­tai­ses­ti saa ta­pah­tua mis­sään olo­suh­teis­sa.

Jo­kai­sel­la meis­tä on oi­keus luot­taa sii­hen, et­tä hoi­to­pai­kat tar­jo­a­vat ikään­ty­neil­le tur­vaa, huo­len­pi­toa ja ih­mi­sar­voa. Myös omais­ten on voi­ta­va luot­taa sii­hen, et­tä hei­dän lä­hei­sen­sä saa­vat tar­vit­se­man­sa avun ja koh­te­lun sil­loin, kun he ei­vät it­se ole pai­kal­la.

Olen omas­sa työs­sä­ni näh­nyt, mi­ten po­ti­laat jo­not­ta­vat hoi­toon ta­val­la, jota ei voi sa­noa enää kes­tä­väk­si. Po­lik­li­nik­ka­työs­sä ajan­va­raus­jo­not ovat ve­ny­neet niin pit­kik­si, et­tä kii­reet­tö­mäk­si mer­kat­tu asia saat­taa odot­taa kuu­kau­sia jopa vuo­sia.

Täs­tä esi­merk­ki­nä alu­eem­me glau­koo­ma­po­ti­laat tai kuu­lon­tut­ki­muk­seen odot­ta­vat. Mo­net ovat ker­to­neet soit­ta­neen­sa ajan­va­rauk­seen vain kuul­lak­seen, et­tä olet­te edel­leen jo­nos­sa odot­ta­mas­sa vas­taa­not­to­ai­kaa. Tämä ker­too sii­tä, et­tä jär­jes­tel­mä on ajet­tu ai­van lii­an ah­taal­le.

Päi­vys­tyk­sen pit­kit­ty­neet jo­not ja jat­ku­vat ruuh­kat he­rät­tä­vät ky­sy­myk­sen jat­ko­hoi­to­paik­ko­jen riit­tä­vyy­des­tä. Olem­me­ko lak­kaut­ta­neet lii­kaa jat­ko­hoi­to­paik­ko­ja? Ot­ta­en huo­mi­oon, et­tä ikään­ty­nei­den mää­rä kas­vaa seu­raa­van vuo­si­kym­me­nen ai­ka­na voi­mak­kaas­ti. Ky­sy­mys on kii­reel­li­nen ja ajan­koh­tai­nen.

Ikään­ty­nei­den mää­rän kas­vu ei ole yl­lät­tä­vä krii­si, vaan ti­las­tol­li­ses­ti tar­kas­ti en­nus­tet­ta­va ke­hi­tys, jo­hon ei ole va­rau­dut­tu riit­tä­väs­ti.

Var­si­nais-Suo­mes­sa oli vuon­na 2023 75 vuo­ti­ai­den mää­rä noin 44 000. Ti­las­to­kes­kuk­sen vä­es­tö­en­nus­teen mu­kaan vuon­na 2040 luku nou­see 73 000:een. Nämä lu­vut ker­to­vat ka­rua kiel­tään.

Pal­ve­lu­tar­ve kas­vaa voi­mak­kaas­ti, vaik­ka ny­kyi­sil­lä­kin re­surs­seil­la sel­viy­ty­mi­nen on vai­ke­aa. Ko­ti­hoi­don ti­lan­ne on omal­ta osal­taan huo­les­tut­ta­va. Ko­ti­hoi­don työn­te­ki­jät te­ke­vät par­haan­sa, mut­ta käyn­ti­a­jat ovat tark­kaan mi­toi­tet­tu­ja ja hen­ki­lös­tö kuor­mit­tu­nut­ta.

Ikään­ty­neen elä­män­laa­tu ei kui­ten­kaan koos­tu vain lääk­keis­tä ja pe­rus­hoi­dos­ta. So­si­aa­li­nen kans­sa­käy­mi­nen, se et­tä joku py­säh­tyy kuun­te­le­maan ja koh­taa­maan, on yh­tä tär­ke­ää kuin fyy­si­sen hoi­don laa­tu. Jos ko­ti­hoi­to ei pys­ty tä­hän, on jär­jes­tel­mä lii­an tiu­kil­la.

Me em­me saa hu­ka­ta tätä hy­vin­voin­ti­val­ti­o­ta. Se ei ole syn­ty­nyt it­ses­tään, ei­kä sen säi­ly­mi­nen ole it­ses­tään­sel­vyys. Ikään­ty­nei­den ase­ma ker­too pal­jon yh­teis­kun­tam­me ar­vois­ta. Tur­val­li­nen van­huus ei ole etuo­i­keus, se on pe­ru­soi­keus.

Nyt on ai­ka kat­soa re­hel­li­ses­ti, mis­sä olem­me epä­on­nis­tu­neet, ja teh­dä pää­tök­siä, joil­la ih­mis­ten luot­ta­mus voi­daan pa­laut­taa.

Heli-Päi­vik­ki Laurén

sai­raan­hoi­ta­ja

alu­e­val­tuu­tet­tu (sd.)