Lais­sa ei yk­si­se­lit­tei­ses­ti kiel­le­tä gril­laa­mis­ta ker­ros­ta­lon par­vek­keel­la, ei­kä te­ras­seil­la, mis­tä seu­raa se, et­tä sama meno jat­kuu. Mut­ta ky­syn: voi­si­vat­ko maa­lais­jär­ki, lä­him­mäis­ten huo­mi­oi­mi­nen ja lain­sää­dän­tö yh­des­sä täy­den­tää toi­si­aan?

Näyt­tää sil­tä, et­tä se ei ole to­den­nä­köis­tä. Lain­sää­dän­nös­tä löy­de­tään ai­na jo­kin ”por­saan­rei­kä”, maa­lais­jär­jen käyt­tö, joko unoh­tuu, tai se on va­lin­nais­ta. Toi­sin sa­no­en: lä­him­mäi­sis­tä ”viis”, hei­dän edel­le me­ne­vät omat mie­li­te­ko­ni: minä se vain gril­laan omal­la par­vek­keel­la­ni, ei­kä se voi ke­tään häi­ri­tä.

Näin­kö se me­nee, et­tä it­se­käs ajat­te­lu (omaan na­paan tui­jot­ta­mi­nen) me­nee hel­pos­ti yh­tei­söl­li­syy­sa­jat­te­lun (lä­him­mäis­ten huo­mi­oi­mi­nen) edel­le? Va­li­tet­ta­vas­ti kyl­lä, niin se näyt­tää me­ne­vän.

Olen vah­vas­ti sitä miel­tä, et­tä ih­mi­nen muut­taa käy­tän­tei­tään, ta­po­jaan, tot­tu­muk­si­aan aja­tus­maa­il­maan­sa ja us­ko­muk­si­aan vain, kun hän voi ”kas­vo­jaan me­net­tä­mät­tä” pi­tää te­ke­mään­sä suun­nan­muu­tos­ta oma­na oi­val­luk­se­naan, ei ke­nen­kään muun. Täl­lai­nen ih­mi­sen elä­män­ta­pa­muu­tosp­ro­ses­si on ajan, lu­kuis­ten si­säis­ten ja ul­kois­ten vai­kut­tei­den tu­los, muu­tos joko syn­tyy – tai sit­ten ei.

HKKM