Vii­me vuo­si­na on yleis­ty­nyt il­miö, jos­sa huol­ta­jat saa­pu­vat tuoh­tu­nei­na päi­vä­ko­tei­hin, kou­lui­hin ja op­pi­lai­tok­siin. He al­ka­vat huu­taa työn­te­ki­jöil­le ja käyt­täy­tyä uh­kaa­vas­ti työn­te­ki­jöi­tä ja pa­him­mil­laan jopa lap­sia ja nuo­ria koh­taan. Usein ti­lan­teet joh­ta­vat lo­pul­ta po­lii­sien vä­liin­tu­loon.

Kou­lut ja päi­vä­ko­dit ovat paik­ko­ja, jois­sa las­ten ja nuor­ten tu­lee ko­kea olon­sa tur­val­li­sek­si. Tur­val­li­suu­den­tun­ne järk­kyy heti, kun pai­kal­le saa­puu ar­vaa­mat­to­mas­ti käyt­täy­ty­vä ih­mi­nen.

Työn­te­ki­jöil­le nämä ti­lan­teet ovat erit­täin kuor­mit­ta­via, kos­ka hei­dän on esi­mer­kik­si päi­vä­ko­dis­sa pi­det­tä­vä sil­mäl­lä lap­sia, vaik­ka sa­maan ai­kaan joku huol­ta­ja jär­jes­täi­si poik­keus­ti­lan­teen omal­la käy­tök­sel­lään. Vas­tuu lap­sis­ta ja nuo­ris­ta ei ka­toa poik­keus­ti­lan­teis­sa­kaan.

Huol­ta­jien asi­a­ton­ta käy­tös­tä ei saa mis­sään ni­mes­sä nor­ma­li­soi­da. Jo­kai­nen ta­paus on lii­kaa ja sik­si sekä po­lii­sin et­tä las­ten­suo­je­lun tu­lee ol­la mu­ka­na asi­oi­den kä­sit­te­lys­sä. Li­säk­si jo­kai­nen ta­paus tu­lee kä­si­tel­lä yh­des­sä hen­ki­lös­tön kans­sa ja tar­vit­ta­es­sa työn­te­ki­jöil­le on jär­jes­tet­tä­vä pur­ku­ti­lai­suuk­sia. Työ­nan­ta­jan pi­tää siis teh­dä tar­vit­ta­vat toi­met, jot­ta olo­suh­teet säi­ly­vät tur­val­li­si­na.

Kui­ten­kin vii­me kä­des­sä vas­tuus­sa kai­kes­ta täs­tä ovat huu­ta­vat huol­ta­jat it­se. Oman mie­li­pa­han ja tuoh­tu­muk­sen kä­sit­te­lyyn on ol­ta­va mui­ta kei­no­ja kuin kou­luis­sa tai päi­vä­ko­deis­sa räy­hää­mi­nen.

Kou­lut ja päi­vä­ko­dit ovat las­tem­me ja nuor­tem­me kas­va­mi­sen ja op­pi­mi­sen paik­ko­ja. Sa­mal­la ne ovat työ­paik­ko­ja meil­le niis­sä työs­ken­te­le­vil­le. Ope ry vaa­tii, et­tä kou­lu­jen ja päi­vä­ko­tien tu­lee ol­la tur­val­li­sia ti­lo­ja meil­le kai­kil­le.

Pau­li Valo, Ope ry:n pu­heen­joh­ta­ja

Ant­ti Ala­nen, va­ra­pu­heen­joh­ta­ja