En voi­nut muu­ta kuin ihail­la, kun San­na Ma­rin esiin­tyi täy­del­lä New Yor­kin Yan­kee sta­di­o­nil­la. Hän pu­hui kaik­kien juu­ri va­lit­tu­jen kun­ni­a­toh­to­rien puo­les­ta. Puhe oli lois­ta­va ja en­nen kaik­kea hän pu­hui il­man pa­pe­ria. Oli ope­tel­lut noin 15 mi­nuu­tin pu­heen ul­koa. Lois­ta­va puhe, joka si­säl­si muun mu­as­sa kol­me neu­voa nuo­ril­le opis­ke­li­joil­le muu­tok­ses­ta:

1. Si­nul­la on oi­keus ha­lu­ta asi­oi­ta ja ha­lu­ta asi­oi­den muut­tu­van.

2. Ha­lu­a­mi­nen ei rii­tä. Jos ha­lu­at muut­taa asi­oi­ta, si­nun täy­tyy ot­taa oh­jat.

3. Si­nun on la­kat­ta­va pel­kää­mäs­tä.

San­na Ma­rin on ai­na ha­lun­nut ka­ven­taa su­ku­puol­ten vä­lis­tä palk­ka­e­roa ja van­hem­pien äi­tien ja isien ja­ka­van per­he­va­paan ta­sai­sem­min, jot­ta nai­set voi­si­vat teh­dä työ­u­raa sa­mal­la ta­val­la kuin mie­het. Kun Ant­ti Kaik­ko­nen jäi per­he­va­paal­le, niin Pet­te­ri Or­po ot­ti kan­taa ar­vos­tel­len Ant­tia, et­tei­kö mi­nis­te­ril­lä ole muu­ta te­ke­mis­tä. Ant­ti teki ai­van oi­kein, lap­set ovat vain ker­ran pie­niä. Or­po jäl­keen vä­hän kor­ja­si, et­tä lu­kee sa­tu­kir­jo­ja tei­ni-ikäis­ten las­ten­sa kans­sa.

San­na Ma­rin on eh­dot­to­mas­ti kaik­kien ai­ko­jen va­lo­voi­mai­sin pää­mi­nis­te­ri, ei­kä tu­los­sa näy so­pi­vaa seu­raa­ja. Hä­nel­le näyt­tä­vät ole­van kaik­ki ovet au­ki. Nuo­re­na hän jo va­lit­si SDP:n, joka vas­taa hä­nen po­liit­tis­ta nä­ke­mys­tän­sä.

Sa­maan ai­kaan Pet­te­ri Or­po yrit­tää muo­dos­taa Suo­meen hal­li­tus­ta Se­naa­tin­ta­lol­la ja Riik­ka Pur­ra kiu­saa hän­tä. Odo­tan in­nol­la seu­raa­vaa nel­jää vuot­ta. Pie­ni- ja kes­ki­tu­loi­sel­le tu­lee maan­pääl­li­nen hel­vet­ti, kun saa­daan Or­pon hal­li­tus uu­nis­ta ulos, jos saa­daan.

Riik­ka Pur­ra ar­vos­te­lee kaik­kea, mut­ta niis­sä ei ole mi­tään tolk­kua. Ei yh­tään ra­ken­ta­vaa eh­do­tus­ta: lei­ka­taan ja lei­ka­taan. Hä­nel­lä on hyvä ai­sa­pa­ri Poh­jan­maal­ta Mau­ri Pel­to­kan­gas, jon­ka aa­mu­öi­set so­me­päi­vi­tyk­set ovat mie­len­kiin­toi­sia ja Se­bas­ti­an Tynk­ky­nen häm­men­tää sop­paa omal­la ta­val­laan.

PS:lla on mie­len­kiin­toi­sia va­ra­pu­heen­joh­ta­jia. Kum­pi­kaan tus­kin mi­nis­te­rik­si? Luo­jan kii­tos. Olen ai­van var­ma, et­tä PS pirs­ta­loi­tuu, jos hal­li­tus­tai­val al­kaa ko­koo­muk­sen, RKP:n ja KD:n kans­sa. Täl­lä ko­koon­pa­nol­la, jos tu­lee hal­li­tus, niin Or­pol­ta ku­luu vä­hin­tään kol­me kään­tö­tak­kia, en­nen kuin mi­nis­te­rien ni­met tu­le­vat jul­ki. Sää­li Or­poa, kun jou­tuu an­ta­maan niin pal­jon pe­rik­si, et­tä hä­nes­tä tu­li­si pää­mi­nis­te­ri.

Ju­ha­ni Jo­ki­nen

Mas­ku