Olen toi­mi­nut kans­lis­ti­na suu­res­sa tur­ku­lai­ses­sa kou­lus­sa 1960-lu­vun puo­li­vä­lis­tä vuo­si­tu­han­nen vaih­tee­seen. Ko­ke­muk­se­ni mu­kaan al­ku­ai­koi­na op­pi­laat oli­vat hy­vin mo­ti­voi­tu­nei­ta, heil­lä oli op­pi­oi­keus. Va­li­koi­tu, en­sim­mäi­sen ker­ran 11 -vuo­ti­aa­na ja uu­del­leen lu­ki­oon py­rit­tä­es­sä, he oli­vat etuo­i­keu­te­tus­sa ase­mas­sa.

Pe­rus­kou­luun siir­ryt­tä­es­sä vuon­na 1976 kaik­ki sai­vat ns. kes­ki­kou­lua vas­taa­van kou­lu­tuk­sen. Vä­lil­lä op­pi­laat ja­et­tiin ta­so­ryh­miin ja esi­mer­kik­si eri­tyis­luok­kiin. Näin saa­tiin suh­teel­li­sen ho­mo­gee­ni­nen jouk­ko ja ope­tus sen mu­kai­sek­si.

Ta­so­ryh­mät kui­ten­kin pois­tet­tiin ja eri­tyi­so­pe­tus oli so­peu­tet­ta­va sen mu­kaan. Sii­nä huo­mi­ot­ta jäi­vät kum­mat­kin lai­dat. Oli luok­kia, jois­ta opet­ta­ja sa­noi, et­tä oli pak­ko opet­taa kes­ki­ver­to-op­pi­lai­ta, mut­ta luok­ka oli kuin kak­si­kyt­ty­räi­nen ka­me­li ei­kä oi­ke­as­taan opet­ta­nut ke­tään.

Tah­to on hyvä, mut­ta Pisa-tut­ki­muk­sen mu­kaan tu­lok­set ei­vät vas­taa odo­tuk­sia.

Nyt tar­vi­taan kak­si­vuo­ti­nen esi­kou­lu so­peut­ta­maan lap­set pe­rus­kou­lua var­ten. Kou­lu­han kes­tää 18 ikä­vuo­teen as­ti. Opis­kel­laan kou­lua, ei elä­mää var­ten. Suo­men kie­len tai­to tai kir­joit­ta­mi­nen ei­vät ole enää tär­kei­tä, mei­tä­hän on vain 5,5 mil­joo­naa.

Tär­ke­äm­pää on op­pia aut­ta­va tai­to maa­il­man­kie­les­sä, pys­tyy ai­na­kin ko­to­na pe­laa­maan tie­to­ko­ne­pe­le­jä ja ään­tä­mään yri­tys­ten ni­met oi­kein. Kaik­ki pa­ko­te­taan ot­ta­maan vas­taan toi­sen as­teen kou­lu­tus. Meis­tä kun vaan osa on sel­lai­sia, et­tä pul­pe­tin ku­lut­ta­mi­nen ei kiin­nos­ta, eh­kä jos val­tio kus­tan­tai­si heil­le ns. ”kou­lu­pu­dok­kail­le” (kam­mot­ta­va sana, rie­naa­va ja ih­mi­sar­voa alen­ta­va) pork­ka­na­na ajo­kor­tin ja au­ton.

Kaik­kien pi­täi­si ol­la lain mu­kaan op­pi­laal­la il­mais­ta, yh­teis­kun­nan kus­tan­ta­maa. En­tä tämä kou­lu­kyy­ti, jos­ta leh­dis­sä vii­me vii­kol­la kir­joi­tet­tiin? Täl­lai­sia ta­pauk­sia on maas­sam­me var­mas­ti lu­kui­sia, ei­pä ole­kaan enää il­mais­ta. Jos tai­vas­sa­lo­lai­nen ha­lu­ai­si po­ron­hoi­to-op­piin La­pin pe­ru­koil­le, tai­tai­si­vat mat­ka­kus­tan­nuk­set jää­dä ko­din tai lai­nan kon­tol­le.

Kun uu­si laki as­tui voi­maan, yh­teis­kun­nal­la on ol­ta­va kei­not, mi­ten la­kia nou­da­te­taan. Li­sää vä­keä las­ten­suo­je­luun tai am­mat­ti­kun­ta, joka ky­sei­siä 17–18-vuo­ti­ai­ta ”lap­sia” pai­men­taa. Ei kan­net­tu vesi kai­vos­sa pysy ei­kä op­pi tar­tu, el­lei sitä it­se ha­lua.

Toi­sen as­teen kou­lu­tuk­sen voi suo­rit­taa myös op­pi­so­pi­muk­sel­la. Toi­se­na osa­puo­le­na voi­vat ol­la omat­kin van­hem­mat, jos heil­lä on Y-tun­nus (esi­mer­kik­si maa­ta­lou­sy­ri­tys). Van­hem­pien on mah­dol­lis­ta pe­rus­taa yri­tys ja teh­dä lap­sen­sa kans­sa op­pi­so­pi­mus­suh­de. Kou­lu­mat­kas­ta ei enää oli­si huol­ta.

Tu­run kou­lu­toi­mes­ta sain tie­don, et­tä kou­lu­mat­kat 100 ki­lo­met­riin as­ti kor­va­taan. Laki on­tuu pa­has­ti, el­lei näin oli­si muu­al­la­kin.

Elä­mä­ni­käi­nen opis­ke­lu on mah­dol­lis­ta niil­le, jot­ka muut­tu­nees­sa elä­män­ti­lan­tees­sa tar­vit­se­vat uu­den­lais­ta tie­toa. Kos­kaan ei ole lii­an myö­häis­tä, jos mo­ti­vaa­ti­o­ta riit­tää.

Opet­ta­jil­ta on vie­ty auk­to­ri­teet­ti, op­pi­tun­nil­la op­pi­lai­den li­säk­si hää­rii eri­lai­sia ”luok­ka-avus­ta­jia” tai ”hen­ki­lö­koh­tai­sia op­pi­la­sa­vus­ta­jia”, vä­ki­val­ta on yleis­ty­mäs­sä ei­vät­kä opin­ha­lui­set­kaan voi teh­dä töi­tä rau­has­sa. Yk­si­kin häi­rik­kö pi­laa il­ma­pii­rin. En tie­dä ti­lan­tees­ta maa­seu­dul­la.

Yh­tä tär­ke­ää kuin avus­taa hei­kom­mas­sa ase­mas­sa ole­via lap­sia on an­taa kaik­ki mah­dol­li­nen tuki niil­le, jot­ka edus­ta­vat yh­teis­kun­ta­luo­kas­ta riip­pu­mat­ta ns. äly­mys­töä. Hei­dän kaut­taan syn­tyy uu­sia in­no­vaa­ti­oi­ta ja maam­me ke­hi­tys kan­sa­kun­tien jou­kos­sa on taat­tu.

Mei­tä on mo­nen­lai­sia, jo­ten kaik­kia ei voi sul­loa sa­maan säk­kiin. Kui­ten­kin opin sau­na on au­tu­as ai­na ja vil­la­koi­ran ydin on hyvä it­se löy­tää.

Ee­va Au­vi­nen

Naan­ta­lin Me­ri­mas­ku