Koi­vik­ko­ku­jan toi­min­ta­kes­kus on ol­lut huh­ti­kuun puo­les­ta vä­lis­tä 10. elo­kuu­ta as­ti sul­jet­tu­na si­säil­ma­on­gel­mien vuok­si. Asi­ak­kaat pää­si­vät pit­kän odot­te­lun jäl­keen vih­doin Koi­vi­kol­le 11.8. al­ka­en.

Keit­ti­ö­ti­la oli pois­tet­tu käy­tös­tä ja ti­lat oli yli­pai­neis­tet­tu, il­man­puh­dis­tus lait­teis­to oli­vat han­kin­tap­ro­ses­sis­sa ja osa vä­es­tä toi­mi Til­he­län ti­lois­sa. Si­säil­ma­tut­ki­muk­ses­ta tuli kar­toi­tus­tie­do­te, jon­ka mu­kaan Koi­vik­ko­ku­jan näyt­teis­tä on löy­ty­nyt ak­tii­vis­ta mik­ro­bi­kas­vus­toa ja toi­men­pi­de­ra­jan ylit­tä­vä mää­rä mik­ro­be­ja. Li­säk­si Koi­vik­ko­ku­jan sei­nä­ra­ken­tees­sa to­det­tiin ris­ki­ra­ken­ne, ns. va­le­sok­ke­li.

Sain tie­don, et­tä Koi­vi­kon väki siir­tyy Til­he­län to­del­la pie­niin ti­loi­hin. Sat­tu­moi­sin kä­vin tyt­tö­ni ta­kia Koi­vik­ko­ku­jan päi­vää seu­raa­mas­sa Ty­töl­le­ni oli al­ka­nut tul­la eri­koi­sia oi­rei­ta tä­män vii­kon ai­ka­na.

Koi­vik­ko­ku­jan hen­ki­lö­kun­ta piti Le­vy­raa­tia asi­ak­kail­le. Tun­nel­ma oli iha­na niin kuin ai­na. Olin iloi­nen, kun näin mah­ta­vat asi­ak­kaat ja upe­an hen­ki­lö­kun­nan pit­käs­tä ai­kaa yh­des­sä. Vih­doin­kin toi­min­ta oli pääs­syt al­ka­maan.

Mut­ta nämä ih­mi­set oli­vat ah­tau­tu­neet pie­niin ti­loi­hin. Hei­tä oli pal­jon: he is­tu­vat ja sei­soi­vat vie­rek­käin, pyö­rä­tuo­lit puik­ke­leh­ti­vat ah­tail­la käy­tä­vil­lä ja ti­lois­sa, työn­te­ki­jöi­den kas­voil­ta hei­jas­tui­vat yrit­tä­mi­nen ja sel­viy­ty­mi­nen. Kai­kes­ta vä­lit­tyi, et­tä muu­hun ei ol­lut nyt mah­dol­li­suut­ta ja asi­ak­kais­ta näki, et­tä he ei­vät it­se ky­ke­ne te­ke­mään asi­an eteen mi­tään.

Käy­tin vie­lä ty­tön Til­he­län ves­sas­sa. Mie­tin ja muis­te­lin, et­tä muu­ta ves­saa en ole näis­sä ti­lois­sa ai­em­min näh­nyt.

Esi­tin asi­a­ni ja huo­le­ni vam­mais­pal­ve­lu­pääl­li­köl­le. Ky­sy­mys oli sel­keä: mis­sä ovat lu­va­tut kor­vaa­vat ti­lat? Vas­taus oli myös sel­keä: asia on ti­la­hal­lin­nan sel­vi­tyk­ses­sä ja uu­sien ti­lo­jen löy­ty­mi­nen näin suu­rel­le asi­a­kas­mää­räl­le vie ai­kaa, kos­ka val­mii­ta ti­lo­ja ei ole saa­ta­vil­la. Sa­maa miel­tä ky­sei­nen hen­ki­lö oli kans­sa­ni sii­tä, et­tä kun ti­lan­ne on kui­ten­kin ol­lut jo huh­ti­kuun puo­les­ta vä­lis­tä tie­dos­sa, kar­toi­tus oli­si pi­tä­nyt al­kaa ri­pe­äm­min.

Ol­les­sa­ni yh­tey­des­sä lää­kä­riin tyt­tö­ni oi­rei­lu­jen vuok­si epäi­lys oli, et­tä oi­reet ei­vät ol­leet epi­lep­ti­siä, mut­ta ar­ve­li näi­den oi­rei­den ole­van ns. Tic-oi­rei­lua. Ei ol­lut vai­kea ha­kea, mis­tä oi­rei­lu oli­si voi­nut al­kun­sa saa­da, kos­ka muu­ta muu­tos­ta ty­tön elä­mäs­sä ei ole ol­lut kuin tämä Koi­vi­kon Til­he­lään siir­ty­mi­nen.

Seu­raa­va ky­sy­mys kuu­luu, kuin­ka kau­an Var­han väki vit­kut­te­lee toi­mis­saan ja siir­tää vas­tuu­ta ai­nai­sel­le ti­la­hal­lin­to­se­pit­te­lyl­le. On mah­ta­vaa ja odo­tet­tua, et­tä Koi­vi­kon toi­min­ta vih­doin pää­si al­ka­maan, mut­ta to­del­la alen­ta­vaa työn­te­ki­jöil­le ja näil­le asi­ak­kail­le on se, kuin­ka hei­tä koh­del­laan ja pi­de­tään ul­ko­puo­li­sen sil­min kat­sot­tu­na kuin häk­kie­läi­miä pa­ko­tet­tui­na pie­niin ti­loi­hin.

Työ- ja päi­vä­toi­min­ta on la­ki­sää­teis­tä toi­min­taa ke­hi­tys­vam­mai­sil­le. Näis­sä ti­lois­sa on han­ka­la liik­kua muu­ten­kin, saa­tik­ka lii­kun­ta­ra­joit­tei­sen tai pyö­rä­tuo­lin kans­sa.

Vaa­ran­paik­ko­ja on jat­ku­vas­ti: kom­pas­tu­mi­set, kaa­tu­mi­set huo­non mo­to­rii­kan ta­kia. Hy­gie­nia ja tau­tien tart­tu­mi­nen on vaa­ran­net­tu, kos­ka luul­ta­vam­min vain yk­si ves­sa käy­tös­sä.

Täl­lä asi­al­la on kii­re. Ti­lan­ne on kes­tä­nyt jo huh­ti­kuun puo­les­ta vä­lis­tä al­ka­en. Näi­den ih­mis­ten oi­keuk­sia on lai­min­lyö­ty.

En hil­jaa, en tule odo­ta. Tais­te­len koi­vik­ko­lais­ten ja näi­den ih­mis­ten rin­nal­la ja puo­les­ta. Toi­von, et­tä muut sa­moin hiu­kan­kin tun­te­vat te­ke­vät näin.

Kat­ja Han­hi­ne­va

Koi­vik­ko­ku­ja­lai­sen nuo­ren äi­ti