Äänestyspäätöstä presidentinvaaleissa tehdessäni en ajatellut ehdokkaiden sotilasarvoa enkä sukupuolista suuntautumista. Ajattelin ennen kaikkea koulutusta.
Ylioppilas vastaan taloustieteen tohtori. Kummallakin tietoa on ehkä yhtä paljon, mutta käytettävissä olevan tiedon soveltaminen käytäntöön on asia sinänsä. Itse olen ylioppilas enkä tunne, että minulla olisi täysiveroinen taito käyttää nippelitietoa kokonaisuuden ymmärtämiseen. Toisaalta tavoitteemme on, että puolet suomalaisista olisi tulevaisuudessa korkeakoulutettuja. Mielestäni olisi silloin epäloogista, että johtaja valittaisiin korkeakoulutusta vailla olevista.
Tasavallan presidentti on ykköslähettiläämme ulkopolitiikan saralla. Viittä kieltä osaavana ja jopa puhuvana hän on tasavertainen puhekumppaniensa kanssa. Tulkkaus on aina tulkkaus, suora puhe on suora puhe.
Tasavallan presidenttiä valittaessa puolueella ei ole niinkään väliä. Tehtävään valittu luopuu jäsenkirjastaan ja on kotimaan politiikan arvojohtaja, ei paina enää punaista tai vihreää painiketta.
Olen tutkinut itsenäisen Suomen presidenttien taustoja. Ainoastaan Kyösti Kalliolla oli ”vain” keskikoulu, kuitenkin hän oli pankinjohtaja. Kaikki muut ovat olleet korkeakoulutettuja.
Puolustusvoimien ylipäällikkyys tuskin sujuu korpraalilta tai sivarilta. Ylipäällikkyyden voi sodan aikana luovuttaa asiantuntijalle, lähinnä kenraalitason ammattilaiselle.
Olemme taas kerran olleet onnekkaita voidessamme valita kahdesta pätevästä ehdokkaasta toisen. Toisin on USA:ssa.
Varmasti voimme täydestä sydämestämme kiittää Salea kuluneista 12 vuodesta ja samoin toivottaa Suomi-laivan kapteeniksi valitun Alexin tervetulleeksi.
Laivan reitti ei tule olemaan helppo, merimerkit on tarkoin tunnettava ja niiden paikat jopa aavistettava. Karikkoisella väylällä pitää tunnistaa pienimmätkin kivikot, karille ei pidä ajaa.
Alexille toivotan suotuisia sivumyötäisiä tuulia koko presidenttikaudeksi. Pitäkäämme yhtä, pulinat pois.
Eeva Auvinen
Naantalin Merimasku