Näin lau­let­tiin en­nen van­haan kai­kis­sa opi­nah­jois­sa lu­ku­kau­den päät­teek­si. Enää ei lau­le­ta kuin en­sim­mäi­nen sä­keis­tö, eh­kä jos­sain sa­laa use­am­pi­a­kin. Nyt on jou­tu­nut ai­ka, joka kul­taa muis­tot.

Sa­nal­la ”jou­tua” on suo­men kie­les­sä usei­ta mer­ki­tyk­siä: kii­reh­tiä, ol­la pa­ko­tet­tu eli täy­tyä. Em­me voi tie­tää, mitä su­vi­vir­ren al­ku­pe­räi­sen ruot­sa­lais­ver­si­on te­ki­jäl­lä Is­ra­el Kol­mo­di­nil­la on ol­lut mie­les­sään lau­lua sa­noit­ta­es­saan vuon­na 1694. Suo­ma­lai­seen vir­si­kir­jaan vir­si on ”jou­tu­nut” vuon­na 1701.

Su­vi­vir­ren ta­ka­na pii­lee näl­kää, kan­ni­ba­lis­mia ja ero­tiik­kaa (net­ti­tie­to). Juu­ret löy­ty­vät kes­ki­ai­kai­ses­ta eroot­ti­ses­ta ru­nos­ta. Kun virt­tä 1600-lu­vul­la suo­men­net­tiin, vä­es­tös­täm­me kol­man­nes oli juu­ri kuol­lut näl­kään ja tau­tei­hin. Runo oli eh­kä toi­vo­mus sii­tä, mitä tu­le­vai­suu­del­ta odo­tam­me, en­nen kaik­kea suo­tui­sia ke­sä­säi­tä. Apua pyy­det­tiin yl­hääl­tä.

Lie­nee­kö­hän vir­si­kir­jas­sa tois­ta yh­tä tut­tua virt­tä, joka joh­dat­tai­si mei­dät ke­sän odo­tuk­sen lop­pu­mi­seen? Nyt se on tääl­lä. Tal­vi­turk­ki hei­te­tään me­reen tai jär­veen ja pu­keu­du­taan ke­sä­he­pe­niin, sa­toi sit­ten vaik­ka rän­tää.

On ai­ka naut­tia elä­mäs­tä, kä­vel­lä ahon lai­taa il­man pai­taa, juok­sen­nel­la met­sis­sä ja liik­kua si­ni­si­nä lai­neh­ti­vil­la aal­loil­la. On ai­ka odot­taa ke­sä­lo­maa tai ol­la lo­mal­la, lo­man lo­put­tua hai­kail­la en­si ke­sää. Kan­sal­lis­ru­noi­li­jam­me Ei­no Lei­no lau­suu ru­nos­saan Noc­tur­ne: "Täh­kä­päi­den pääl­lä täy­si­kuu, ke­säy­ön on on­ni oma­na­ni, kas­ki­sa­vuun laak­sot ver­houu”. Ny­ky­ään enim­mäk­seen gril­li­hii­lien mak­ka­rai­seen tuok­suun.

Suo­ma­lai­seen ke­sään kuu­lu­vat suu­ret ylei­sö­ta­pah­tu­mat ul­ko­na, sekä har­taat et­tä cha cha chaat.

Su­vi­vir­ren sa­noin nii­tyt vi­han­noi­vat, lin­nut lau­lu­jan­sa vi­ser­tää kau­niis­ti, joka paik­kaa ko­ris­ta­vat kuk­ka­set ja siu­naus­taan suo­pi myös läm­pö au­rin­gon.

Täs­tä kai­kes­ta on kii­tet­tä­vä, kuka ke­tä­kin. Olem­me saa­neet syn­tyä va­loi­sien ke­sä­öi­den kau­nii­seen maa­han, Suo­meen.

Hy­vää man­si­kan­ma­kuis­ta ja ta­pah­tu­ma­ri­kas­ta ke­sää lu­ki­joil­le.

Ee­va Au­vi­nen

Naan­ta­lin Me­ri­mas­ku