Suo­ma­lai­sen jär­jes­tö­toi­min­nan eri­tyis­piir­teek­si on usein kan­sain­vä­li­ses­ti­kin to­det­tu lä­hei­nen yh­teis­työ jul­ki­sen sek­to­rin kans­sa.

Yh­dis­tyk­set ja jär­jes­töt saa­vat tu­kia ja avus­tuk­sia val­ti­ol­ta, kun­nil­ta ja EU:lta. Nyt kun sääs­tö­lis­to­ja val­ti­on­ta­lou­den ta­sa­pai­not­ta­mi­sek­si laa­di­taan kil­van, nou­see epäi­le­mät­tä myös näi­den tu­kien tu­le­vai­suus esil­le. Nii­hin puut­tu­mis­ta tu­li­si kui­ten­kin har­ki­ta tark­kaan.

Suo­men voi täy­del­lä syyl­lä sa­noa ole­van yh­dis­tys­ten ja kan­sa­lais­toi­min­nan lu­vat­tu maa. Vaik­ka usein pu­hu­taan­kin va­paa­eh­tois­työn krii­sis­tä ja yh­dis­ty­sak­tii­vien van­he­ne­mi­ses­ta, Suo­mes­sa on edel­leen yli 100 000 yh­dis­tys­tä, ja uu­sia yh­dis­tyk­siä re­kis­te­röi­dään päi­vit­täin kes­ki­mää­rin nel­jä.

Suo­mi on myös hy­vin­voin­ti­val­tio, jos­sa jul­ki­nen sek­to­ri – val­tio ja kun­nat – huo­leh­tii ih­mis­ten ter­vey­des­tä ja tur­val­li­suu­des­ta ja ai­na­kin pe­ri­aat­tees­sa sii­tä, et­tä eri­lai­sia pal­ve­lu­ja on saa­ta­vis­sa eri puo­lil­la maa­ta.

Kan­sa­lais­toi­min­ta ja hy­vin­voin­nin ra­ken­ta­mi­nen ovat lei­man­neet suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan ke­hi­tys­tä jo ai­na­kin 1900-lu­vun alus­ta läh­tien ja eten­kin Suo­men it­se­näis­ty­mi­sen jäl­keen. Ja näi­den kah­den asi­an yh­dis­tä­mi­ses­sä Suo­mi on ol­lut ai­van omaa luok­kaan­sa.

It­se­näis­ty­nees­sä Suo­mes­sa oli ko­vat ta­voit­teet ih­mis­ten hy­vin­voin­nin edis­tä­mi­ses­sä. Re­surs­sit vain oli­vat ko­vin vä­häi­set; maam­me oli ää­rim­mäi­sen köy­hä, asuk­kai­ta vä­hän ja har­vas­sa ja puut­tei­ta oli kai­kis­sa kes­kei­sis­sä pal­ve­luis­sa niin so­si­aa­li-, ter­veys- kuin tur­val­li­suus­puo­lel­la­kin.

Suo­ma­lai­nen ne­rok­kuus oli yh­dis­tää 1920- ja 1930-lu­vuil­ta läh­tien ak­tii­vi­nen kan­sa­lais­toi­min­ta, yh­dis­tyk­set ja jär­jes­töt aut­ta­maan val­ti­o­ta suo­ma­lai­sen hy­vin­voin­nin ra­ken­ta­mi­ses­sa – eten­kin maa­seu­dul­le.

Suo­meen saa­tiin muun mu­as­sa neu­vo­lat, las­ten­suo­je­lu­toi­min­ta ja ter­veys­ta­lot sekä kan­san­ter­vey­den edis­tä­mi­nen jär­jes­tet­tyä pit­käl­ti niin, et­tä aloi­te tuli jär­jes­töil­tä, ja siel­tä in­no­vaa­ti­ot joko siir­ret­tiin jul­ki­sen sek­to­rin tuot­ta­mik­si pal­ve­luik­si tai sit­ten nii­tä alet­tiin tuot­taa jul­ki­sen sek­to­rin ja jär­jes­tö­jen ja yh­dis­tys­ten voi­min yh­des­sä.

Myös esi­mer­kik­si vuo­den 1933 pa­lo­la­ki oli sel­keä val­ti­o­val­lan tun­nus­tus, et­tä maa­seu­dul­la tu­li­pa­lo­ja ei pys­ty­tä hoi­ta­maan va­ki­nais­ten pa­lo­kun­tien voi­min. Val­ti­ol­la ja kun­nil­la ei­vät re­surs­sit rii­tä ta­kaa­maan asuk­kai­den tur­val­li­suut­ta iso­jen kau­pun­kien ul­ko­puo­lel­la. Oli kek­sit­tä­vä jo­kin muu rat­kai­su – tur­vau­du­taan kan­sa­lais­toi­min­taan, yh­dis­tyk­sis­sä toi­mi­viin va­paa­eh­toi­siin. Ja näin syn­tyi mo­nel­la maa­seu­tu­paik­ka­kun­nal­la oma VPK.

Olen­nais­ta to­teu­tuk­ses­sa on ol­lut se, et­tä yh­dis­tys­toi­min­ta ja jul­ki­nen sek­to­ri ovat yh­des­sä to­den­neet jon­kin pal­ve­lun tai toi­min­nan tar­peel­li­sek­si, ja et­tä sii­tä mak­se­taan myös jo­tain yh­dis­tyk­sil­le joko so­pi­muk­sen tai tu­kien ja avus­tus­ten muo­dos­sa. Joka ta­pauk­ses­sa vä­hem­män kuin kun­nan oma­na pal­ve­lu­na tai yri­tyk­sel­tä os­tet­tu­na.

Ma­ta­la kyn­nys, pal­ve­lu­jen help­po saa­ta­vuus, ver­tai­suus ja va­paa­eh­toi­suus ovat jär­jes­tö­jen ja yh­dis­tys­ten tär­kei­tä kul­ma­ki­viä. Kol­man­nen sek­to­rin tar­jo­a­ma ja usein en­nal­ta­eh­käi­se­vä työ saat­taa ol­la rat­kai­se­vaa, jot­ta väl­ty­tään ras­kaam­mil­ta ja myös kal­liim­mil­ta toi­men­pi­teil­tä. Vii­me kä­des­sä jär­jes­tö­jen teh­tä­vä­nä on vah­vis­taa kan­sa­lais­ten omaa toi­mi­juut­ta ja ak­tii­vis­ta kan­sa­lai­suut­ta.

Mo­nis­sa muis­sa mais­sa val­ti­o­val­lan suh­de yh­dis­tyk­siin ja jär­jes­töi­hin on pal­jon löy­hem­pi kuin Suo­mes­sa, ja toi­min­nan ra­hoi­tus pe­rus­tuu esi­mer­kik­si lah­joi­tuk­siin. Ihan lä­hel­lä on myös mai­ta, jois­sa koko aja­tus kan­sa­lais­toi­min­nas­ta ko­e­taan val­ti­on­vas­tai­sek­si toi­min­nak­si.

Mo­net hy­vin­voin­ti­val­ti­om­me toi­min­not tai toi­min­ta­ta­vat ovat syn­ty­neet yh­dis­tyk­sis­sä ja jär­jes­töis­sä ja siir­ty­neet siel­tä jul­ki­sen sek­to­rin hoi­det­ta­vik­si tai työ- ja toi­min­ta­me­ne­tel­mik­si. Jär­jes­töil­lä on ol­lut myös auk­ko­jen til­kit­si­jän roo­li jul­ki­sen ja yk­si­tyi­sen sek­to­rin ra­ja­pin­noil­la ja maa­seu­dul­la. Tätä ky­kyä on tar­vit­tu so­dis­sa, jäl­leen­ra­ken­nuk­ses­sa ja lama-ai­koi­na, ja tul­laan edel­leen tar­vit­se­maan kun­nis­sa ja hy­vin­voin­ti­a­lu­eil­la. Hy­vin­voin­ti­val­ti­on ja kan­sa­lais­toi­min­nan yh­teis­työ on kus­tan­nus­te­hok­kuut­ta.

Tau­no Lin­ko­ran­ta

Var­si­nais-Suo­men Ky­lät ry:n ky­lä­a­si­a­mies, Var­si­nais-Suo­men MYR-jär­jes­tö­ja­os­ton pj.