Sain ol­la vuo­sia sit­ten erää­nä tors­tai­na jäl­leen mu­ka­na ko­ti­seu­ra­kun­ta­ni Uu­den­kau­pun­gin seu­ra­kun­nan jär­jes­tä­mäs­sä elä­ke­läis­ten har­taus-lou­nas­ti­lai­suu­des­sa, Tors­tai-py­sä­kis­sä, joka jär­jes­tet­tiin sil­loin joka toi­nen viik­ko. Ti­lai­suus oli saa­vut­ta­nut suu­ren suo­si­on, jota yli 100 hen­ki­löä sil­loin ai­na odot­ti. Ny­kyi­sin se on pie­ni­muo­toi­sem­paa. Di­a­ko­nis­sat jär­jes­ti­vät eri­tyi­sen hie­nos­ti ti­lai­suu­det.

Sil­loin oli ai­hee­na isän­päi­vän al­la muun mu­as­sa "isän ikä­vä”, jos­ta sai pöy­tä­kun­nit­tain kes­kus­tel­la.

It­se toin esil­le so­ta­or­po­jen Isän ikä­vän. Pöy­tä­kump­pa­nim­me, nyt jo edes­men­nyt ys­tä­väm­me Py­hä­ran­nas­ta, so­ta­or­po Rei­jo Hola, mo­lem­mat kuu­luim­me Vak­ka-Suo­men So­ta­or­vot ry:n, jo­hon kuu­luu myös jouk­ko rau­ma­lai­sia.

Hola mai­nit­si muun mu­as­sa, et­tä me so­ta­or­vot em­me saa­neet ol­la kos­kaan Isän sy­lis­sä. Näin oli mei­dän ja äi­tiem­me koh­ta­lo.

Tal­vi­so­das­sa ja jat­ko­so­das­sa me­net­ti hen­ken­sä noin 90 000 so­ti­las­ta. Mo­net heis­tä oli­vat per­heel­li­siä, so­ta­les­kien mää­rä oli noin 30 000 ja noin 55 000 las­ta jäi so­ta­or­vok­si.

2000-lu­vun alus­sa al­koi Suo­mes­sa so­ta­or­po­yh­dis­tys­ten pe­rus­ta­mi­nen ym­pä­ri Suo­men, myös Vak­ka-Suo­men So­ta­or­vot pe­rus­tet­tiin sil­loin, jä­se­niä on noin 200. Mo­net yh­dis­tyk­set jul­kai­si­vat myös kir­jo­ja jä­sen­ten­sä koh­ta­lois­ta, ni­mi­nä muun mu­as­sa Isän ikä­vä, meil­lä Vak­ka-Suo­mes­sa kir­ja Hän läh­ti, to­del­la kos­ket­ta­via ker­to­muk­sia.

Isä­ni ka­to­si kan­nak­sel­la Kauk­jär­vel­lä 16.6.1944, jou­tui van­gik­si Tser­povt­sin lei­ril­le Neu­vos­to­lii­tos­sa ja kuo­li siel­lä jo sa­man vuo­den mar­ras­kuus­sa.

Tämä saa­tiin tie­tää vas­ta 2000-lu­vun alus­sa, kun tie­dot tu­li­vat net­tiin. Su­vun, vai­mon ja po­jan vuo­si­kym­men­ten odo­tus oli ol­lut tur­haa. Ai­kai­sem­min olim­me lä­het­tä­neet eri ta­hoil­le usei­ta tie­dus­te­lu­ja, tu­lok­set­ta. Äi­ti­ni ei men­nyt uu­siin nai­mi­siin vaan odot­ti isää­ni. Sain viet­tää kui­ten­kin hy­vän lap­suu­den mo­nis­ta puut­teis­ta huo­li­mat­ta. Isä­ni siu­nat­tiin ka­don­nee­na vas­ta vuon­na 1956. Isä­ni nimi oli Hel­ge Hel­mer Vir­ta­nen, s. 30.09.1918.

Las­se Heik­ki­lä on teh­nyt kos­ket­ta­van lau­lun, jos­ta al­la kol­me en­sim­mäis­tä sä­keis­töä:

Löy­sin mum­mon ul­la­kol­ta van­han kan­te­leen / kur­ki­hir­ren al­la var­maan vuo­sia riip­pu­neen. / Sen on teh­nyt tai­doil­laan, /

vaa­ri vai­naa ai­koi­naan. / Mum­mo ker­toi ta­ri­nan sen kiik­kus­tuo­lis­saan.

Mum­mo kai­voi pii­ron­gis­ta kir­jeen kauh­tu­neen. / Nuo­ru­kai­nen Kan­nak­sel­ta kir­joit­ti vai­mol­leen: / "Kah­den vii­kon lo­man sain, / jäl­keen en­si per­jan­tain. / Po­jal­le tuon rin­ta­mal­ta lah­jak­si kan­te­leen". /

Mum­mo luki vaa­rin kir­jeen pie­nel­le lap­sel­leen. / Poi­ka val­voi ik­ku­nas­sa rai­til­le kat­sel­len. / Koit­ti aa­mu sun­nun­tain. / Saa­pui ko­tiin - kan­nel vain. / Vies­ti ker­toi vaa­rin tais­te­luis­sa kaa­tu­neen.

So­ta­or­von ter­vei­sin,

on­nel­li­nen isä ja isoi­sä Rei­jo Hel­mer Vir­ta­nen