Kävimme muutama päivä sitten kalustekaupassa ostamassa aidolla lampaannahalla, villoineen, päällystetyn tyynyn, mainoksen uhrina. Samalla katsastimme myymälässä tarjolla olevia kalusteita.
Ennen kaikkea huomiomme kiintyi parivuoteisiin. Hankimme aikoinaan naimisiin mennessämme sopivaksi katsomamme sängyn sokkelilla ja se toimii edelleen mainiosti makuualustana. Ei yhtään ainokaista vuodetta ollut nyt sokkelilla varustettuna myymälässä.
Laskeskelin, kuinka montaa neliötä ei ole tarvinnut siivota 60 vuoden aikana. Sängyn pinta-ala on noin neljä neliömetriä, viikkoja on vuodessa 52 ja käyttöaika 60 vuotta. Tulokseksi tuli 12 480 neliötä. Olemme säästäneet huimasti aikaa, vaivaa ja sähköä tänä pitkänä ajanjaksona.
Ei myöskään tarvitse suunnitella mööpelin uusimista. En tiedä, mikä on motiivi, että pitää olla tulitikun tai kahden mittaiset jalat, jotta pölypallerot ja -punkit löytävät kotikolon imurilta suojassa. Ehkä luonnonsuojelua parhaimmillaan – tai pahimmillaan.
Voi tietenkin olla syynä kalustetehtaiden ja kiropraktikkojen sopimus. Tuttavani vävy sai palkaksi hyvän mielen ja selkäkivut siivottuaan anopin makuuhuoneen.
Uudenaikaiset sohvakokonaisuudet, divaanit ja kulmasellaiset tarvitsevat kotiin trukin, jotta ne voi siirtää paikaltaan. Niiden pienet jalkanysät pysäyttävät robotinkin ihmettelemään: "entäs nyt, en mahdu”.
Minua ei asia sinänsä liikuta, mutta ajattelen myötätunnolla niitä satojatuhansia perheitä, jotka viikoittain suorittavat sänkykamarioperaation joko imurilla tai ilman.
Toivotan teille kaikille työn iloa makuuhuoneissanne. Laiskottelen mielelläni säästyneen ajan.
Eeva Auvinen
Naantalin Merimasku