Näin on edetty pisteeseen, jossa Mynämäessä sijaitsevankulttuurihistoriallisen ympäristön kohtalosta tehdään ratkaisu, joka on johtava tuhoutumiseen. Kun alkuun päästään, ei esteitä enää ole. Kyse on Raukkaan mylly- ja saha-alueesta siihen liittyvine asujamistoineen, jotka ovat säästyneet pääpiirteittäin muuttumattomina.
Kyseessä on kevyen liikenteen väylähanke, jossa on jätetty huomiotta maakuntakaava, Museoviraston lausunnot ja asukkaiden kuuleminen, joiden vaikutusmahdollisuus omaan ympäristöönsä on evätty.
On kyseenalaista ja ristiriitaista, että samalla kun Ely-keskus toimii hankkeessa kunnan kanssa vetäjänä, myös sama taho vastaa muun muassa ympäristövaikutusten arvioinnista.
On käynyt ilmi, että huolimatta Museoviraston lausunnosta, jossa sanotaan, ettei kumpaakaan mutkaa ole tarpeen väylähankkeen vuoksi oikaista, ei rakennuksia purkaa, eivätkä alueelle sovellu 10-metriset valopylväät, on tiesuunnitelmasta nämä jätetty huomiotta.
Tiivis pieni kylä, jossa vanha asutus on aikoinaan sijoittunut kylätien reunamille, kuuluu olennaisesti myllyn alueen historiaan. Alueen kartasta löytyvät merkinnät tarkoittavat sitä, että muutokset, joita on välttämättä tehtävä, pitää olla soveltuvia olevaan vanhaan ympäristöön. Valvonta kuuluu kunnalle, kuten myös osaltaan huolehtiminen, ettei tällaisia ympäristöjä tuhota, vaan kunnan pitäisi huolehtia ja valvoa, että suojellut kohteet säilyvät ja saavat tukea hankkeissa.
Surullista on, että huolimatta kaikista ohjeistuksista kaavoissa ilmeisen valvonnan puuttuessa kyläalueen ympäristössä on jo nähtävissä muutoksia, joita ei olisi saanut tehdä.
Kuinka moni mahtanee kunnan asukkaista olla tietoisia näistä asioista? Myös siitä, ettei Suomi olekaan niin hyvä oikeusvaltio kuin annetaan ymmärtää, avoimuudesta puhumattakaan. Erittäin vaikeaa on saada selkoa esimerkiksi Ely-keskukselta, miten on voitu toimia tässä hankkeessa näin. Vastausta ei ole tullut.
Miten on perusteltavissa, ettei Museoviraston lausuntoja, kaavojen merkintöjä eikä myllyä suojeltuna rakennuksena ole nähtävissä hankkeen selvitystyössä mitenkään?
Mutkainen vanha tielinja on säilynyt pääpiirteittäin samana jo 1700-luvulta. Myllyn vieressä on vanha kyläkauppa asuttuna alkuperäisessä ulkoasussaan: vanha myllärin suvun kotimökki vieressään pajarakennus, myös lähes 100 vuotta paikallaan säilyneenä. Lähietäisyydellä soma suutarin kotimökki verstasrakennuksineen edelleen asuttuna. Olennaisena osina joki, koski patoineen, Lammaskallion uimapaikka, vastakkaisen jyrkän Rauasvuoren hieno näkymä.
Jos tahtotilaa olisi ollut, alueelle olisi voitu suunnitella ympäristöönsä luontaisesti sopiva turvallinen pyöräväylä. Sellainen, jonka asukkaat olisivat kokeneet elämänpiiriinsä parhaiten sopivaksi. Kylällä on niin monta tarinaa pitkiltä ajoilta.
Olisi hienoa, jos tarinatkin säilyisivät, kuten ympäristö sen suomien hienojen mahdollisuuksien myötä.
Kylässä asuneilla lapsilla, joita parhaimmillaan oli 40–50 eri-ikäistä, ei virikkeistä ollut koskaan pulaa: uimapaikka, ravustus, kalastus, ruuhella soutu, luistelujäät sun muut. Olipa ns. urheilukenttäkin, jossa erilaisia pelejä innolla harrastettiin.
Saha- ja myllyalue oli suurta mielenkiintoa herättävä paikka, salaisten seikkailujen kohde Jos voisi, niin soisi lasten saavan kasvaa vastaavassa ympäristössä. Ominaista kylässä aikoinaan asuneille lapsille on, että heillä ovat ystävyydet säilyneet lämpiminä halki vuosikymmenten.
Epäilemättä ne eväät, joita kylän elämä moni-ilmeisyydessään ympäristöineen antoi, ovat olleet suuri rikkaus. Siihen sisältyy olennaisesti kyky ottaa huomioon lähimmäiset ja etsiä parasta yhteistä hyvää.
Suuressa ystävyydessä