Hy­vän­te­ke­väi­syys­kon­ser­tin Mie­tois­ten kir­kos­sa sun­nun­tai­na 23. mar­ras­kuu­ta kel­lo 17 pi­tä­vä uk­rai­na­lais­kuo­ro Spi­vot­sa Mrija ha­lu­aa lau­la­mal­la ke­rä­tä va­ro­ja syn­nyin­maan­sa so­dan uh­rien aut­ta­mi­sek­si sekä kun­ni­oit­taa rin­ta­mal­la tais­te­le­via Uk­rai­nan so­ti­lai­ta.

Kuo­ron lau­la­mal­la ke­rää­mät va­rat oh­ja­taan Fe­nik­sin Kil­ta -ni­mi­sen re­kis­te­röi­dyn hy­vän­te­ke­väi­syys­jär­jes­tön kaut­ta Uk­rai­naan ja va­roil­la on muun mu­as­sa tu­et­tu so­dan mels­kees­sä kou­lu­ja käy­viä lap­sia sekä han­kit­tu rin­ta­mal­le en­si­a­pu­tar­vik­kei­ta ja droo­nien il­mai­si­mia.

Mie­tois­ten kir­kos­sa jär­jes­tet­tä­vä hy­vän­te­ke­väi­syys­kon­sert­ti on kuo­ron en­sim­mäi­nen jou­lu­kon­sert­ti ja sin­ne on va­paa pää­sy. Ovel­la on li­pas lah­joi­tuk­sia var­ten. Kon­ser­tin jär­jes­tää Li­ons Club Mie­toi­nen / Ul­ri­cat. Kon­ser­tin juon­taa Ann-Mari Ran­nik­ko.

Spi­vot­sa Mrija eli Lau­la­va unel­ma syn­tyi alun pe­rin Pa­rai­sil­la ke­vääl­lä 2024, kun muu­ta­ma Suo­meen so­taa pa­en­nut uk­rai­na­lai­säi­ti lap­si­neen ko­koon­tui lau­la­maan yh­des­sä ja lie­vit­tä­mään näin koti-ikä­vään­sä.

Sa­mal­la he ja­koi­vat huo­len­sa so­dan jal­koi­hin jää­neis­tä per­heen­jä­se­nis­tään ja su­ku­lai­sis­taan. Hätä oli kai­kil­la yh­tei­nen, mut­ta lau­lu aut­toi edes het­kek­si ir­tau­tu­maan sii­tä.

Nyt kuo­ros­sa on 24 jä­sen­tä, ja sitä joh­taa jo tois­ta­kym­men­tä vuot­ta sit­ten Uk­rai­nas­ta Pa­rai­sil­le muut­ta­nut ja sin­ne per­heen pe­rus­ta­nut lah­ja­kas lau­la­ja Na­ta­liia An­der.

Kuo­ron kaik­ki jä­se­net ovat sin­nik­kääs­ti yrit­tä­neet so­peu­tua uu­teen ko­ti­maa­han­sa, ja moni kuo­ro­lai­nen pu­huu jo aut­ta­vas­ti suo­mea sekä osa myös ruot­sia.

Spi­vot­sa Mrija on ly­hy­en ole­mas­sa­o­lon­sa ai­ka­na eh­ti­nyt esiin­tyä jo mo­nis­sa var­si­nais­suo­ma­lai­sis­sa kir­kois­sa sekä muun mu­as­sa Kaus­tis­ten kan­san­mu­siik­ki­juh­lil­la. Kuo­ro on esiin­ty­nyt syk­syn ai­ka­na muun mu­as­sa Tam­pe­reen Ka­le­van kir­kos­sa ja Tu­run tuo­mi­o­kir­kos­sa.

Tun­nel­ma kon­ser­teis­sa on kä­sin­kos­ke­tel­ta­va, kos­ka osal­la kuo­ro­lai­sis­ta on su­ku­lai­sia so­ti­mas­sa täl­lä­kin het­kel­lä.

Te­ti­a­na Kot­li­a­ren­ko ker­too rin­ta­mal­la lää­kä­ri­nä toi­mi­vas­ta vel­jes­tään, joka on haa­voit­tu­nut kah­des­ti.

– Se on to­del­la su­rul­lis­ta, mut­ta kuo­ron tuki ja uk­rai­na­lai­set lau­lut hel­pot­ta­vat oloa.

Yh­des­sä lau­la­mi­nen on kei­no kä­si­tel­lä so­das­ta kum­pu­a­via tun­tei­ta, ja näin yh­tei­söl­li­syys kan­taa läpi har­maim­man­kin päi­vän.

– Kuo­ro on kuin per­he. Lau­la­mi­sen ilo tuo voi­maa kes­tää huo­li, joka sy­dä­mes­sä on. Se an­taa myös ver­tais­tu­kea ja vah­vis­taa oman uk­rai­na­lai­suu­den tun­net­ta pois­sa ko­toa, to­te­aa kuo­ron ”tu­ki­hen­ki­lö” Päi­vi Laa­sa­nen.

– Kuo­ro on mi­nun elä­mä­ni, tii­vis­tää La­ry­sa Skuls­ka.

Vaik­ka Uk­rai­nas­sa ele­tään­kin ras­kas­ta ai­kaa, on kon­ser­tin pääl­lim­mäi­nen ta­voi­te vä­lit­tää kuu­li­joil­le toi­voa ja iloa. Kuo­ro­lai­set ovat po­si­tii­vi­sia ja eloi­sia, ja se kuu­luu hei­dän lau­lus­saan. He lau­la­vat suo­raan sy­dä­mes­tään.

Ole­na Maist­ren­ko ki­teyt­tää kuo­ron suu­rim­man toi­veen sen ni­meä, Lau­la­vaa unel­maa, mu­kail­len.

– Et­tä sota lop­pui­si ja tu­li­si si­ni­nen tai­vas.