Jos pi­dät yk­sin­ker­tai­suuk­sis­ta, val­mis­ta ruo­ka­si näin. Kaik­ki ei tyk­kää, mut­ta mo­net tyk­kää. Täl­lais­ta ruo­kaa teh­tiin jos­kus myrs­ky­lyh­dyn ko­koi­se­na nas­sik­ka­na, kun käy­tiin sou­tu­ve­neel­lä ret­kel­lä ul­ko­saa­ris­sa. Mu­ka­na oli evääk­si muu­ta­ma ka­na­na­mu­na, suo­laa ja pus­sil­li­nen aa­mul­la Pap­pan ver­kois­ta saa­tu­ja tuo­rei­ta si­la­koi­ta. Ja tie­ten­kin yk­si kat­ti­la. Vesi otet­tiin me­res­tä, kun se sil­loin vie­lä oli puh­das­ta. Mam­ma­kin keit­ti kah­vit me­ri­ve­des­tä. Mut­ta ei enää. Ei mui­ta til­pe­höö­re­jä. Mie­li­ku­vi­tus mu­ka­na mo­ni­puo­lis­ta­mas­sa ruo­kai­lua.