Oman pi­han pönt­tö­lin­nuis­ta tie­de­tään par­hai­ten ti­ai­set ja kir­jo­siep­po, mut­ta myös lep­pä­lin­tu kuu­luu kär­ki­vii­sik­koon.

Koi­raan vä­ri­tys on saa­nut ni­men­sä sa­ha­tun le­pän pu­ner­tu­vas­ta pin­nas­ta. Lep­pä­lin­nun suo­ma­lai­sen su­ru­mie­li­ses­sä lau­lun­sä­kees­sä sekä vä­rä­jä­väs­sä orans­si­pyrs­tös­sä on jo­ta­kin herk­kää.

Vak­ka-Suo­mes­sa lep­pä­lin­tu pe­sii maa­seu­dun asu­tuk­sen lä­hel­lä ja yhä ylei­sem­min myös taa­ja­mis­sa ja kes­kus­tois­sa. Toi­nen la­jin ym­pä­ris­tö on män­ty­met­sä, mut­ta ei kos­kaan kuu­sik­ko. Lep­pä­lin­tu viih­tyy myös suur­ten saar­ten kal­li­o­män­ni­köis­sä.

Suh­teel­li­sen suu­ri­auk­koi­set pön­töt tai avo­pön­töt ovat so­pi­via lep­pä­lin­nul­le, mut­ta niin myös ra­ken­nus­ten ko­lot ja on­ka­lot tuu­le­tu­sau­kois­ta läh­tien. Män­ni­köi­den lep­pä­lin­nut puo­les­taan pe­si­vät ke­lo­jen ko­lois­sa, jot­ka ovat vä­hen­ty­neet.

La­jin kan­nois­sa on kui­ten­kin suu­ria vuo­sit­tai­sia vaih­te­lui­ta, jot­ka joh­tu­vat Af­ri­kas­sa si­jait­se­vien tal­veh­ti­mi­sa­lu­ei­den kui­vuu­des­ta ja Suo­men ke­sä­säis­tä poi­ka­sai­kaan. Vii­me ke­vää­nä pu­na­rin­nat kär­si­vät myö­häi­ses­tä ta­ka­tal­ves­ta, mut­ta suu­ri osa lep­pä­lin­nuis­ta ei sil­loin vie­lä eh­ti­nyt Suo­meen.

Jo van­ha kan­sa tun­nis­ti lep­pä­lin­nun, mut­ta pe­lon­se­kai­sin tun­tein. Lin­nun vä­ri­tys yh­dis­tet­tiin pu­na­tau­tiin ja tu­leen, jot­ka uh­ka­si­vat kar­jaa ja asu­muk­sia. Kuo­le­man­lin­tu on­kin la­jin yk­si ni­mi­tys kan­san­pe­rin­tees­sä.

Mark­ku Paak­ki­nen