Rannveig Steinthórsdóttir kirjoitti jokaiseen kuvaan myös runon tai tarinan.
Sari Honkasalo
Sari Honkasalo
Taivassalolainen taiteilija Rannveig Steinthórsdóttir on tuonut Taivassalon kirjastoon syyskuun ajaksi paperiin veitsellä leikattuja kuvia, joihin jokaiseen liittyy myös kertomus.
Smámyntir – Pienkuvia -näyttelyn työt ovat syntyneet, kun Steinthórsdóttir halusi tallentaa pienet hetket, ohi vilahtavat ajatukset.
Kuvia hän ei ole sen enempää suunnitellut.
– En määrittele etukäteen mitä teen, vaan alan vain leikellä, ja siitä syntyy jokin kuva.
Näyttelyä varten hän valitsi mustasta paperista leikatuille kuville sopivan värisen taustan, ja kirjoitti jokaiseen kuvaan liittyvän runon tai tarinan.
Steinthórsdóttir kirjoitti tarinan ensin islanniksi, ja hänen mielensä Pekka Pyykönen auttoi kirjoittamaan alle sen myös suomeksi.
Esimerkiksi Beige-niminen kuva sai Steinthórsdóttirin mieleen seuraavanlaisen runon:
Enkeli takaapäin / on parempi / kuin enkeli / edestä. Ainakin jos / olet katsonut / tri Who:ta.
Taiteilijan mielessä pyörii aina useita projekteja samaan aikaan.
– Työni luonne on sellaista sekamelskaa, kun on menossa 20 eri juttua samaan aikaan. Erilaiset materiaalit ovat minulle kultaa siellä jossakin tallessa odottamassa hetkeä, jolloin olen päättänyt mitä siitä teen.
Leikekuvien kuvien ja runojen tekemisenkin välissä on kulunut aikaa. Steinthórsdóttir kaivoi ne esille, kun Anna Schauman ehdotti näyttelyä kirjastoon.
Hän muistelee tehneensä kuvat yli vuosi sitten, ja tekstit syntyivät juuri ennen näyttelyn kokoamista.
– Usein voin tehdä kuvan, enkä tiedä miksi. Kun ajattelen sitä sitten jälkeenpäin, se onkin ihan selvä.
Steinthórsdóttir kertoo olevansa hyvin kriittinen omaa taidettaan kohtaan.
– En ikinä tykkää heti siitä mitä teen. Työ voi olla jossain kuukausia tai vuosia ennen kuin katson ja sitten ehkä hyväksyn.