Pa­rais­ten Korp­poon ul­ko­saa­ris­tos­sa si­jait­se­val­la Jur­mon saa­rel­la on tut­kit­tu lin­tu­jen muut­toa 60 vuo­den ajan. Sa­dat lin­tu­har­ras­ta­jat ovat työs­ken­nel­leet ase­mal­la pal­kat­ta ja kir­jan­neet kym­me­nien tu­han­sien päi­vien ai­ka­na ha­vain­to­ja mil­joo­nis­ta lin­tu­yk­si­löis­tä.

Nyt lin­tu­a­se­mal­la ke­rät­ty tie­to on koot­tu yk­siin kan­siin. Tu­run Lin­tu­tie­teel­li­sen Yh­dis­tyk­sen jul­kai­se­ma 432-si­vui­nen Jur­mon lin­nut -kir­ja ker­too lin­nus­tos­sa ta­pah­tu­vis­ta muu­tok­sis­ta, Jur­mon saa­res­ta ja lin­tu­a­se­ma­toi­min­nas­ta.

Kir­jan ovat kir­joit­ta­neet Kim Kunt­ze, Juha Ky­län­pää, Esa Le­hi­koi­nen, Wil­li­am Vel­ma­la, Os­mo Ki­vi­vuo­ri ja Ina Tir­ri.

– Jur­mon lin­tu­la­jien kir­jo on Suo­men rik­kaim­pia: tänä syk­sy­nä ha­vait­tiin saa­ren 319. lin­tu­la­ji. Li­säk­si saa­ri on ku­van­kau­nis ja kul­ku­yh­tey­det ovat hy­vät ym­pä­ri vuo­den. Nämä yh­des­sä viih­tyi­sän lin­tu­a­se­ma­ra­ken­nuk­sen kans­sa te­ke­vät Jur­mos­ta hou­kut­te­le­van ret­ki­koh­teen ja ihan­teel­li­sen pai­kan pit­kä­ai­kai­seen lin­nus­ton seu­ran­taan, ker­too kir­jan pää­toi­mit­ta­ja Kim Kunt­ze.

 Lin­tu­a­se­mal­la las­ke­taan lin­nut päi­vit­täin sa­moil­la me­ne­tel­mil­lä. Näin syn­ty­vä ai­neis­to ker­too pait­si lin­tu­jen muu­tos­ta, pe­si­mi­ses­tä ja tal­veh­ti­mi­ses­ta, myös pit­käl­lä ai­ka­vä­lil­lä ta­pah­tu­vis­ta muu­tok­sis­ta lin­tu­kan­nois­sa ja muu­ton ajoit­tu­mi­ses­sa.

Jur­mon ai­ka­sar­jat ovat Suo­men mit­ta­puul­la huo­mat­ta­van pit­kiä, ja nii­tä on hyö­dyn­net­ty tut­ki­muk­ses­sa eten­kin Tu­run yli­o­pis­tos­sa.

– Eli­nym­pä­ris­tö­jen hei­ken­ty­mi­nen ja il­mas­ton­muu­tos nä­ky­vät Jur­mon kaut­ta muut­ta­vien lin­tu­jen mää­ris­sä ja vuo­den­kier­ron ajoit­tu­mi­ses­sa, Kunt­ze ker­too.

Eri­tyi­ses­ti mo­net maa­ta­lou­sym­pä­ris­tö­jen, soi­den ja tun­tu­rien la­jit ovat taan­tu­neet. Esi­mer­kik­si vie­lä pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten ta­val­lis­ta pel­to­sirk­kua ei ha­vai­ta enää joka vuo­si.

Useim­pien Af­ri­kas­sa tal­veh­ti­vien la­jien kan­nan­ke­hi­tys on mur­heel­li­nen. Al­li, pul­mu­nen ja mo­net muut poh­joi­set la­jit taan­tu­vat. Sen si­jaan har­maa­hai­ka­ran ja si­ni­ti­ai­sen kal­tai­set ete­läi­set la­jit run­sas­tu­vat.

 Pai­kal­li­ses­ti nä­ky­vim­mät muu­tok­set ovat me­ri­kot­kan run­sas­tu­mi­nen ja haah­ka­mää­rien ro­mah­dus. Ase­man al­ku­ai­koi­na me­ri­kot­ka näh­tiin har­voin, ny­ky­ään jopa kym­me­niä päi­väs­sä.

Ai­em­min sa­doit­tain pe­si­nyt haah­ka on puo­les­taan ka­don­nut Jur­mon saa­ren pe­si­mä­la­jis­tos­ta. Pe­si­mä­lin­nus­tos­ta ovat hä­vin­neet myös ka­ri­kuk­ko ja niit­ty­kir­vi­nen.

Kuu­den vuo­si­kym­me­nen ai­ka­na ei ole muut­tu­nut pel­käs­tään lin­nus­to, vaan myös har­ras­ta­jat. Mie­tois­lai­nen Os­mo Ki­vi­vuo­ri, yk­si ase­man pe­rus­ta­jis­ta, to­te­aa lin­tu­a­se­ma­toi­min­nan ta­voit­teen sil­ti py­sy­neen sa­ma­na.

– Ta­voit­tee­na oli alus­ta al­ka­en laa­duk­kaan tie­teel­li­sen ai­neis­ton ke­rää­mi­nen. Al­ku­vuo­si­na ase­mal­la kävi lä­hin­nä kou­lu­poi­kia ja opis­ke­li­joi­ta, jo­ten lin­tu­jen ha­vain­noin­nin lo­mas­sa hei­tet­tiin kei­häs­tä ja pe­lat­tiin jal­ka­pal­loa. Ha­vain­noi­jien kes­ki-ikä nou­si vä­hi­tel­len, ja toi­min­ta va­kiin­tui ny­kyi­sen kal­tai­sek­si 1970-lu­vul­la. Ny­ky­ään ha­vain­noin­tia on lä­hes päi­vit­täin ym­pä­ri vuo­den.