Sari Hon­ka­sa­lo

Mas­kun pää­kir­jas­ton ik­ku­nas­sa on hä­mä­hä­kin­verk­ko, joka on tä­pö­täyn­nä eri­lai­sia ötö­köi­tä. On­nek­si vain kar­ton­gis­ta lei­kat­tu­ja, ja jo­kai­nen ku­vas­taa hy­vää asi­aa: verk­koon on saa­nut kiin­nit­tää ötö­kän ai­na kun lap­sel­le on lu­et­tu kol­me kir­jaa.

Kir­jas­to­vir­kai­li­ja Mer­vi Ni­ku­lan työs­tä iso osa on las­ten ja nuor­ten kans­sa työs­ken­te­lyä, sekä kir­jas­tos­sa et­tä kou­luis­sa.

– Ku­kaan Mas­kun ala­kou­lu­lai­sis­ta ei voi vält­tyä mi­nul­ta, Ni­ku­la nau­raa ja viit­taa sii­hen, et­tä käy te­ke­mäs­sä kir­ja­vink­kauk­sia kai­kil­la Mas­kun ala­kou­luil­la.

Ni­ku­la on työs­ken­nel­lyt Mas­kus­sa vuo­des­ta 1995 eli val­mis­tu­mi­ses­taan läh­tien. Osas­ta ala­kou­lu­lai­sia on vuo­sien mit­taan tul­lut enem­män­kin ka­ve­rei­ta, ja yh­teys on säi­ly­nyt ai­kui­si­kään as­ti. Heis­tä on löy­ty­nyt myös esi­mer­kik­si apua tal­koi­siin, kun kir­jas­tos­sa jär­jes­te­tään eri­lai­sia ta­pah­tu­mia. Ja jos­kus Tu­run to­ril­la kä­vel­les­sä on kau­kaa kuu­lu­nut huu­to, et­tä "hei, tuol­la on sa­tu­tä­ti".

Tu­tuk­si Ni­ku­la on ha­lun­nut tul­la myös sik­si, et­tä sit­ten hän­tä on hel­pom­pi lä­hes­tyä. Hän toi­voo­kin sekä lap­sil­ta et­tä hei­dän van­hem­mil­taan, et­tä kir­jas­tos­sa käy­des­sä hen­ki­lö­kun­nal­ta ky­syt­täi­siin enem­män.

– Mei­dän tie­to­tai­toa uu­teen ma­te­ri­aa­liin kan­nat­taa käyt­tää hy­väk­si, niin pal­jon uu­sia hy­viä kir­jo­ja on tul­lut.

Kir­ja­vink­kauk­siin Mer­vi Ni­ku­la ot­taa luok­kaan mu­kaan kas­sil­li­sen kir­jo­ja, jois­sa pää­o­sas­sa ovat sel­lai­set kir­jat, joi­ta kou­lu­lai­set ei­vät eh­kä it­se huo­mai­si.

– Suo­si­tuim­mat kir­jat­han hoi­ta­vat it­se it­sen­sä, ku­ten Ne­ro­pa­tin päi­vä­kir­jat, Kap­tee­ni Kal­sa­ri tai Mes­ta­riet­si­vä Pep­pu­nen.

Ni­ku­la pyr­kii va­lit­se­maan mu­kaan mo­nen­lai­sia kir­jo­ja, kos­ka lu­ki­jat­kin ovat eri­lai­sia. Ryh­mät ei­vät ole sa­man­lai­sia, jo­ten kir­ja­vink­kaa­jan pi­tää myös osa­ta lu­kea ryh­mää.

– Sitä ai­na jak­san ih­me­tel­lä, et­tä ty­töt lu­ke­vat kir­jo­ja, jois­sa on poi­ka pää­hen­ki­lö­nä, mut­ta useim­mi­ten poi­kia on enem­män suos­tu­tel­ta­va lu­ke­maan kir­jo­ja, jois­sa on tyt­tö pää­hen­ki­lö­nä.

Jos jo­kin luok­ka tun­tuu tar­vit­se­van eri­tyis­tä buus­taus­ta lu­ke­mi­seen, Ni­ku­la yrit­tää kek­siä jo­ta­kin yh­des­sä opet­ta­jan kans­sa.

Ni­ku­la iloit­see jo­kai­ses­ta nuo­res­ta, joka lu­kee, mut­ta lot­to­voi­tol­ta tun­tuu sel­lai­nen het­ki, kun joku joka ei muu­ten lue, sa­noo kir­ja­vink­kauk­sen päät­teek­si et­tä "ha­lu­an nuo kak­si".

Se, et­tä lap­sel­le lu­e­taan ko­to­na pie­nes­tä pi­tä­en, vai­kut­taa var­mas­ti mo­nel­la ta­val­la po­si­tii­vi­ses­ti, mut­ta ei ole tae tu­le­vas­ta lu­ku­har­ras­tuk­ses­ta. Ni­ku­lal­la on sii­tä oma­koh­tais­ta ko­ke­mus­ta:

– It­sel­lä­ni on kak­sos­vel­jet, joil­le on mo­lem­mil­le taa­tus­ti lu­et­tu pal­jon. Ny­kyi­sin toi­nen ei lue pal­jon mi­tään mut­ta toi­nen lu­kee.

Kir­jas­to­vir­kai­li­jan työ­tään hän te­kee kui­ten­kin sil­lä men­ta­li­tee­til­la, et­tä jos nuo­ret ei­vät opi lu­ke­maan ja käy­mään kir­jas­tos­sa nyt, ei­vät he tee sitä ai­kui­se­na­kaan.

Ni­ku­la muis­tut­taa, et­tä lu­kea voi pal­jon muu­ta­kin kuin fyy­si­siä kir­jo­ja.

– Se voi ol­la e-ai­neis­toa, leh­tiä tai muu­ta. Lu­ke­mi­nen on se jut­tu. Kun sai­si kai­kil­le pe­rus­lu­ku­tai­don, ja sen et­tä ym­mär­tää mitä lu­kee.

Ja kir­jas­toon voi tul­la muu­ten­kin kuin lu­ke­maan, vaik­ka pe­laa­maan lau­ta­pe­le­jä.

– Kir­jas­to ei ole enää sel­lai­nen hys­hys-paik­ka.

Lu­ke­mi­seen ja kir­jas­ton käyt­tä­mi­seen kan­nus­te­taan myös eri­lai­sil­la tem­pauk­sil­la. Esi­mer­kik­si 3-luok­ka­lai­sil­le vuo­des­ta 2003 jär­jes­tet­ty yö­kir­jas­to on ol­lut Mas­kus­sa suo­sit­tu.

Ryh­mäl­le an­ne­taan teh­tä­väk­si lu­kea tu­hat si­vua per op­pi­las, ja noin puo­len vuo­den pääs­tä vie­te­tään yö kir­jas­tos­sa nyyt­ti­kes­tien ja ki­vo­jen teh­tä­vien mer­keis­sä.

– Sel­lai­sen yön jäl­keen tie­tää ol­leen­sa töis­sä, mut­ta kyl­lä sii­tä tyk­kää­vät sekä op­pi­laat et­tä me. Las­ten kans­sa on mu­ka­na työs­ken­nel­lä, kos­ka he an­ta­vat pa­laut­teen suo­raan.

Ko­ro­na-ai­ka hait­taa nyt ta­pah­tu­mien jär­jes­tä­mis­tä, esi­mer­kik­si ava­ruu­sai­hei­nen Kep­p­ler-62 ta­pah­tu­ma jou­dut­tiin siir­tä­mään.

Lu­ku­lem­mi­kil­le, kil­til­le El­sa-koi­ral­le pää­see kui­ten­kin edel­leen lu­ke­maan ja sa­tu­tun­te­ja pi­de­tään.

Kir­jas­tos­sa ote­taan mie­lel­lään vas­taan asi­ak­kai­den ide­oi­ta, ja yk­si niis­tä on ol­lut toi­ve pi­tää sa­tu­tun­te­ja myös il­ta-ai­kaan.

– Se ei vie­lä ole to­teu­tu­nut, mut­ta on har­kin­nas­sa.