Ka­ta­ri­na Hel­lst­röm-
Peip­po

Ju­ha­ni ja Sir­pa Al­ki­on puu­tar­has­sa Lo­ka­lah­den kes­kus­tan lie­peil­lä on kau­niil­la au­rin­koi­sel­la pai­kal­la met­sän reu­nas­sa mah­ta­va ome­na­tar­ha.

Al­ki­ot muut­ti­vat pai­kal­le nel­jä­kym­men­tä vuot­ta sit­ten ja is­tut­ti­vat en­sim­mäi­set ome­na­puut sil­loin. Ome­na­pui­ta on nyt yh­teen­sä 15, jois­ta suu­rin osa on eri la­jik­kei­ta. Vain Lo­boa ja Sa­ri­o­laa on use­am­pi, en­sim­mäis­tä kak­si ja jäl­kim­mäis­tä kol­me. Yh­del­lä ome­na­puu­la­jik­keel­la on kui­ten­kin eri­tyis­tä tun­ne­ar­voa Ju­ha­nil­le:

–  Lap­suu­den­ko­ti­ni pi­has­sa Lai­ti­lan Sa­lon ky­läs­sä oli kol­me ome­na­puu­ta, jois­ta yk­si oli Tam­mi­saa­ri. Myö­hem­min löy­sin sa­maa la­ji­ket­ta mie­tois­lai­sel­ta ome­na­pui­den ja­los­ta­jal­ta ja os­tin sel­lai­sen tä­hän­kin pi­haan, hän ker­too.

Toi­nen pi­han eri­koi­suus on Hu­vi­tus – sekä la­jin­sa et­tä kas­vu­ta­pan­sa vuok­si. Hu­vi­tus la­jik­kee­na on saa­nut al­kun­sa ylä­ne­läi­sen torp­pa­rin pi­has­ta. Torp­pa­ri kyl­vi pi­haan­sa vuon­na 1895 Tu­run Aka­te­mi­an pro­fes­so­rin Carl Rein­hold Sahl­ber­gin ome­na­tar­has­ta pe­räi­sin ole­van ome­na­puun sie­me­nen. Täs­tä sie­mes­tä kas­voi eri­tyi­sen tal­ven­kes­tä­vä ome­na­puu, joka tuot­ti hy­vän­ma­kui­sia ome­noi­ta.

La­ji­ke sai ni­mek­seen Hu­vi­tus, ja torp­pa­rin ome­na­puun ok­sia alet­tiin vart­taa mui­hin ome­na­pui­hin, ja­los­taa edel­leen ja ris­teyt­tää mui­den la­jik­kei­den kans­sa.

Al­ki­on Hu­vi­tus-ome­na­puu on yk­si pi­han van­him­pia ome­na­pui­ta. Sen run­gos­ta puut­tuu kuo­ri lä­hes ko­ko­naan. Vain ai­van ta­ka­reu­nas­sa on sui­ka­le kuor­ta, mut­ta se riit­tää ra­vin­tei­den kul­je­tuk­seen. Ome­na­puus­sa on yk­si elos­sa ole­va ok­sa, joka on kas­va­nut val­ta­vak­si ja tuot­taa run­saas­ti sa­toa.

Al­ki­oi­den hy­vin hoi­det­tu ome­na­tar­ha on tänä vuon­na kuk­ki­nut upe­as­ti, ko­me­am­min kuin pit­kään ai­kaan. Eri­tyi­sen upea ku­kin­ta jäi mie­ti­tyt­tä­mään Ju­ha­nia niin pal­jon, et­tä hän päät­ti ot­taa asi­as­ta sel­vää.

– Soi­tin Ar­no Kas­vil­le ja ky­syin, mis­tä se joh­tuu, et­tä ome­na­puut kuk­ki­vat tänä vuon­na joka puu­tar­has­sa niin hur­jas­ti, Ju­ha­ni ker­too.

Ar­no Kas­vil­ta tu­li­kin heti se­li­tys Ju­ha­nia as­kar­rut­ta­neel­le asi­al­le: Edel­li­nen kesä oli niin kui­va, et­tä ome­na­puut al­koi­vat hy­vis­sä ajoin va­rau­tua tu­le­vaan vuo­teen ja teh­dä run­saas­ti uu­sia sil­mu­ja.

Ne pyr­ki­vät var­mis­ta­maan niin voi­mak­kaan kas­vun, et­tä seu­raa­va sato var­mas­ti on­nis­tui­si ja elä­mä jat­kui­si. Kun tal­vi­kin oli vie­lä niin leu­to, niin se­kään ei ol­lut es­te upe­al­le ku­kin­nal­le.

Ome­na­puut kas­va­vat au­rin­koi­sel­la pai­kal­la pel­lon reu­nas­sa. Toi­sel­la puo­lel­la nii­tä suo­jaa pi­ha­pii­ri ja met­sä, jos­ta noin heh­taa­ri on Al­ki­oi­den omis­tuk­ses­sa. Met­sä on ol­lut tär­keä Ju­ha­nil­le jo lap­ses­ta as­ti.

– Meil­lä oli pie­ni maa­paik­ka ja 5–6 leh­mää. Ajoin leh­mät ke­säi­sin aa­muin il­loin lai­tu­mel­le mon­ta ki­lo­met­riä met­sän läpi. Olen ai­na pi­tä­nyt ku­kis­ta ja met­säs­sä näin pal­jon kuk­kia, hän ker­too.

Al­ki­oi­den puu­tar­has­sa ku­kois­ta­vat­kin upe­as­ti ome­na­pui­den li­säk­si myös kuk­ka­pen­kit. Tänä ke­vää­nä ai­kaa puu­tar­han­hoi­dol­le ja luon­non tark­kai­lul­le on ol­lut ai­em­paan­kin enem­män.

– Meil­lä on tänä ke­vää­nä ol­lut ta­val­lis­ta­kin enem­män ai­kaa seu­ra­ta pi­han lin­tu­ja ja nii­den pe­sin­tää. Pön­töis­sä asuu kir­jo­siep­po­ja ja pu­na­rin­nal­la on maas­sa pesä.