Kuka ”pöl­jä” on hen­ki­löis­tä teh­nyt ih­mi­siä? (TS 20.4.2024)? Lap­sen syn­ty­es­sä maa­il­maan on tup­sah­ta­nut pie­ni ih­me eli ih­mi­nen. Täl­lai­sia ih­mis­tai­mia syn­tyy maa­il­mas­sa tu­han­sia vuo­ro­kau­des­sa.

Ei mon­taa­kaan het­keä niin tämä ”ih­mi­nen” on lii­tet­ty mo­nen­lai­siin tie­to­kan­toi­hin ja hän saa oman ni­men: El­li, Ee­tu tai vaik­ka­pa Vie­no. Hän saa myös hen­ki­lö­tun­nuk­sen – ei siis ih­mis­tun­nus­ta, hä­nes­tä tu­lee hen­ki­lö, ai­nut koko maa­il­mas­sa. Va­li­tet­ta­vas­ti hen­ki­lö­tun­nuk­ses­ta käy il­mi myös su­ku­puo­li – ol­laan kyl­lä kor­jaa­mas­sa su­ku­puo­li­neut­raa­lik­si.

Tie­däm­me, et­tä Suo­mes­sa on mo­nen­lai­sia hen­ki­lö­lu­et­te­loi­ta, ei ih­mis­lu­et­te­loi­ta. Vi­ras­tois­sa mei­tä pal­ve­lee hen­ki­lö­kun­ta – ei ih­mis­kun­ta. Mo­nil­le yri­tyk­sil­le olet hen­ki­lö­a­si­a­kas, et ih­mi­sa­si­a­kas. Sa­na­var­ta­loa ih­mis- käy­te­tään pal­jon: ih­mis­lap­si, ih­mis­jouk­ko, ih­mis­kun­ta, ih­mi­sys­tä­väl­li­nen.

Eh­kä olem­me pa­laa­mas­sa kau­as mui­nai­suu­teen en­nen kir­joi­tus- ja lu­ku­tai­toa. Ih­mi­siä oli har­vas­sa vaik­ka­pa Suo­mes­sa. Jos näh­tiin joen vir­ras­sa las­tu, se oli vies­ti, et­tä lä­his­töl­lä oli mui­ta ih­mi­siä, ei hen­ki­löi­tä. Täl­löin ih­mi­nen oli vain yk­si la­jin­sa edus­ta­ja, ei min­kään maan kan­sa­lai­nen, jo­ten ns. ”pa­pe­ri­ton”. Maa­han­muut­ta­jien jou­kos­sa lie­nee myös ”ih­mi­siä”, jot­ka ha­la­ja­vat iden­ti­tee­tin ja si­ten tul­la koh­del­luik­si hen­ki­löi­nä.

”Per­soo­na” on har­vem­min käy­tet­ty, kos­ka se si­säl­tää jo­tain ”ta­val­li­suu­des­ta” poik­ke­a­vaa. Pu­hu­taan esi­mer­kik­si kult­tuu­ri­per­soo­nis­ta. He voi­vat ol­la kult­tuu­rin, esi­mer­kik­si tai­teen te­ki­jöi­tä, mut­ta pelk­kä har­ras­tu­nei­suus­kin riit­tää. Kult­tuu­ri si­nän­sä tar­koit­taa kaik­kea, mitä teem­me, mut­ta api­nat ei­vät. Har­voin kui­ten­kin kult­tuu­ri­per­soo­nak­si miel­le­tään maan­vil­je­li­jää, joka trak­to­ril­la pör­rää pel­lol­laan. To­del­li­suu­des­sa hän on kui­ten­kin kult­tuu­rin suu­rin le­vit­tä­jä. La­ti­nan sana ”cul­tu­ra” tar­koit­taa vil­je­lys­tä..

Il­mai­su ”ih­mi­nen” on pe­räi­sin Mord­vas­ta, suo­ma­lais-ug­ri­lais­ten kie­les­tä, sa­nas­ta ”in­ze”, joka tar­koit­taa vie­ras­ta. Sana lie­nee tul­lut Suo­meen Ve­nä­jän kaut­ta, mah­dol­li­ses­ti kui­ten­kin alun pe­rin Krei­kas­ta, liit­ty­en myö­hem­min vah­vas­ti us­kon­toon, muun mu­as­sa ih­mi­sen poi­ka – ei siis hen­ki­lön poi­ka.

Lo­puk­si to­te­an, et­tä Ruot­sis­ta­han sana on tän­ne tul­lut. Tä­hän viit­taa ruot­sin kie­len sana ”man”, (hu­man), joka tar­koit­taa laa­jas­ti kat­sot­tu­na ih­mis­tä, hu­maa­nis­ta eli ih­mis­lä­heis­tä.

Ee­va Au­vi­nen

Me­ri­mas­kun pi­tä­jä