Mika Rostedt on huolissaan koronan aiheuttamasta yksinäisyydestä.
Jenni Kylänpää
Jenni Kylänpää
– Sosiaalialan tsunami on tuloillaan ja osittain se on jo tullutkin, sanoo Varsinais-Suomen alueella toimivan sosiaalialan palveluja tuottavan Nemovan toiminnanjohtaja Mika Rostedt. Hän on työskennellyt sosiaalialalla erilaisissa tehtävissä 30 vuotta.
Rostedt näkee tämän hetkisessä koronan myötä tulleessa tilanteessa samanlaisia pahoinvoinnin elementtejä kuin 90-luvun laman jälkeisenä aikana.
– Suomessa ollaan tällä hetkellä pelon vallassa. Kaikki odottavat edelleen, että mitä seuraavaksi tapahtuu. Edelleen on ihmisiä, jotka eivät halua poistua kotoaan, koska korona pelottaa. Tai sitten pelottaa jokin siihen liittyvä: kannanko koronaa, tartutanko sen ikäihmiseen, uskallanko osallistua harrastuksiin, riittävätkö rahani enää ja niin edelleen.
– Korona toi Suomeen mukanaan myös mustan yksinäisyyden. Olen huolissani aikuisista, joiden etätyöt jatkuvat, eikä ole kahvipöytäkeskusteluja eikä työyhteisön tukea ympärillä. Koronan myötä on tullut myös lomautuksia ja työttömyyttä, Rostedt sanoi.
Kaikista eniten Rostedt on huolissaan lapsista ja nuorista, erityisesti murrosikäisistä tai murrosiän kynnyksellä olevista. Koulujen kevään etätyöjakso oli joillekin lapsille ja nuorille hyväksi, mutta paljon on lapsia ja nuoria, joille se ei sopinut ollenkaan. Kevään perään tuli kesä, ja monet jäivät tänä kesänä ilman tärkeää kesätyötä.
– Lapset tarvitsevat kavereita, kun he rakentavat omaa identiteettiään. Keväällä heiltä vietiin kaikki. Koulupäivät ja harrastukset, päiviin saattoi mahtua paljon yksin selviämistä ja tekemistä, jos vanhempien oli oltava työpaikalla. Jos kaikki olivat kotona töissä ja koulussa, kukin tuijotti omaa ruutuaan, Rostedt sanoo.
Jo ennen koronaa alkaneet nuorten ongelmat ovat Rostedtin mielestä korostuneet koronan myötä.
– Lasten ja nuorten keskuudessa kärsitään ihan oikeasti vakavasta peliongelmasta. Vieroittautuminen on vaikeaa. Ongelmia oli jo ennen koronaa, nyt se on syventynyt, kun ei ole poistuttu kotoa, Rostedt sanoi.
Vakava peliongelma on Rostedtin mukaan pääasiassa pojilla. Tytöillä taas on enemmän vaikeuksia luoda omaa identiteettiä, kun malli saadaan esimerkiksi You Tuben videomaailmasta.
– Vanhemmat saattavat ajatella, että meidän nuori on kiltti, kun hän on rauhassa omassa huoneessaan koulun jälkeen. Hän ei tee pahojaan, kun hän on kotona. Todellisuudessa nuori todennäköisesti vain pelaa, myös öisin, kun vanhemmat olettavat hänen nukkuvan. Kouluun mennään aamulla täysin zombina, kun yö on mennyt pelaillessa, Rostedt sanoo.
Rostedtin mukaan peliriippuvuudesta voi olla yhtä vaikeaa päästä eroon kuin huumeista.
– Siksi pelaamiseen pitäisi reagoida ajoissa. Murrosikää sanotaan murrokseksi juuri siksi, että silloin elämässä tapahtuu murros. Se ei tapahdu omaan huoneesssa oleillen. Totuus on myös se, että kaikista ei tule isona tubettajia tai E-pelaajia. Se ei voi olla kaikkien tavoite tai selitys tekemisille.
Videoiden tekeminen verkkoon ei rakenna Rostedtin mielestä nuoren identiteettiä oikeaan suuntaan.
– Pääosassa viedoissa on oma tekeminen ja ulkonäkö, ja se että pitää olla kiinnostava.
Mika Rostedt toivoo, että vanhemmat ottaisivat rohkeasti yhteyttä sosiaalitoimistoon, jos jotakin huolta ilmenee.
– Sosiaalityöntekijän tehtävä on auttaa, meidät on koulutettu siihen. Yhteydenottoa ei tarvitse hävetä tai pelätä, Rostedt sanoo.
– Faktahan on, että sellaista perhettä ei ole olemassa, joka ei joskus kompastuisi, Rostedt muistuttaa.
Hän kertoo, että sosiaalialalla on tehty tauotta töitä myös korona-aikana.
– On tehty metsäretkiä, pidetty turvavälejä, etsitty digitaalisia ratkaisuja yhteydenpitoon jos näkeminen ei koronan vuoksi ole ollut mahdollista.