Pyö­ri­äi­nen on ai­noa Itä­me­rel­lä sään­nöl­li­ses­ti esiin­ty­vä va­las­la­ji. Pyö­ri­äis­po­pu­laa­ti­on le­vin­nei­syyt­tä ja kan­nan ko­koa Itä­me­ren pää­al­taal­la kar­toi­te­taan kan­sain­vä­li­ses­sä hank­kees­sa, jos­sa on Suo­men li­säk­si mu­ka­na Ruot­si, Tans­ka, Sak­sa, Puo­la, Liet­tua ja Viro.

Edel­li­sen ker­ran vas­taa­va kar­toi­tus on teh­ty vuo­si­na 2011–2013. Tark­ka kuva pyö­ri­äi­sen esiin­ty­mi­ses­tä on en­si­ar­voi­sen tär­ke­ää, jot­ta suo­je­lu­toi­met voi­daan koh­dis­taa te­hok­kaas­ti ja oi­kein. La­jin suo­je­le­mi­sen tu­ek­si kai­va­taan myös nä­kö­ha­vain­to­ja kan­sa­lai­sil­ta.

Suo­men ve­sil­lä pyö­ri­äi­nen on har­va­lu­kui­nen. Itä­me­ren pää­al­taan pyö­ri­äis­po­pu­laa­ti­on kook­si ar­vi­oi­tiin edel­tä­vän akus­ti­sen seu­ran­nan pe­rus­teel­la vain noin 500 yk­si­löä, ja po­pu­laa­tio on luo­ki­tel­tu ää­rim­mäi­sen uha­na­lai­sek­si. Sitä esiin­tyy sään­nöl­li­ses­ti Ah­ve­nan­maan ja Saa­ris­to­me­ren ete­lä­puo­li­sel­la avo­me­ri­a­lu­eel­la ja sa­tun­nai­sem­min myös ran­nik­ko­ve­sis­sä Poh­jan­lah­del­ta Suo­men­lah­del­le. Hei­nä­kuus­sa käyn­nis­ty­nees­sä kan­sain­vä­li­ses­sä SAM­BAH II –hank­kees­sa tut­ki­taan, on­ko pyö­ri­äis­kan­nan koos­sa tai le­vin­nei­syy­des­sä ta­pah­tu­nut muu­tok­sia.

– Pyö­ri­äi­nen on mo­nien mui­den me­ri­ni­säk­käi­den ta­paan hy­vin liik­ku­va laji, jon­ka seu­ran­ta vaa­tii val­ti­on­ra­jat ylit­tä­vää yh­teis­työ­tä. Tut­ki­mus­me­ne­tel­mä­nä käy­te­tään akus­tis­ta seu­ran­taa, jos­sa pyö­ri­äi­sen tuot­ta­mia kai­ku­luo­taus­sig­naa­le­ja tal­len­ne­taan yh­te­näi­sel­lä me­ne­tel­mäl­lä ym­pä­ri Itä­me­ren yli 200 tut­ki­mus­pis­tees­sä. Vuo­den mit­tai­nen seu­ran­ta aloi­tet­tiin nyt hei­nä­kuus­sa ja sitä jat­ke­taan ke­sä­kuu­hun 2025 as­ti. Ke­rä­tyn akus­ti­sen ai­neis­ton pe­rus­teel­la tuo­te­taan Itä­me­ren pää­al­taan pyö­ri­äis­po­pu­laa­ti­on kan­ta-ar­vio ja päi­vi­te­tyt le­vin­nei­syys­kar­tat, ker­too hank­keen Suo­men osuut­ta joh­ta­va eri­tyi­sa­si­an­tun­ti­ja Ol­li Loi­sa Tu­run am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­ta.

Seu­ran­ta- ja suo­je­lu­toi­mien tu­ek­si ym­pä­ris­tö­mi­nis­te­riö ja Ah­ve­nan­maan maa­kun­ta­hal­li­tus ke­rää­vät pyö­ri­äi­sis­tä myös nä­kö­ha­vain­to­ja kan­sa­lai­sil­ta. Kan­sa­lais­ten te­ke­mät nä­kö­ha­vain­not ovat akus­ti­sen seu­ran­nan li­säk­si ar­vok­kai­ta li­sä­tie­don läh­tei­tä pyö­ri­äi­sen esiin­ty­mi­sen ar­vi­oin­nis­sa.

Pyö­ri­äi­nen kuu­luu maa­il­man pie­nim­piin va­las­la­jei­hin. Se on noin 145–160 sent­ti­met­riä pit­kä ja pai­naa 50–60 ki­log­ram­maa. Muo­dol­taan pyö­ri­äi­nen on ly­hyt ja pyö­re­äh­kö. Sen pää on pie­ni ja sil­tä puut­tuu mo­nil­le del­fii­ni­la­jeil­le omi­nai­nen kuo­no. Pyö­ri­äi­set liik­ku­vat yleen­sä yk­sit­täin tai muu­ta­man yk­si­lön ryh­mis­sä. Useim­mi­ten pyö­ri­äi­nen se­koi­te­taan me­ri­a­lu­eel­lam­me huo­mat­ta­vas­ti run­saam­pi­na esiin­ty­viin hyl­kei­siin.

– On tär­ke­ää muis­taa, et­tä useim­mi­ten ha­vai­tes­saan me­ri­ni­säk­kään Suo­mes­sa, on ky­sees­sä hyl­je. Oi­val­li­ses­sa ti­lan­tees­sa pyö­ri­äi­sen erot­taa hyl­kees­tä käyt­täy­ty­mi­sen ja yk­si­tyis­koh­tien pe­rus­teel­la. Pyö­ri­äi­nen on pää­o­san ajas­ta su­kel­luk­sis­sa ja rul­laa­va ma­ta­la pin­ta­käyn­ti on useim­mi­ten kes­tol­taan vain pari se­kun­tia. Pin­ta­käyn­nin ai­ka­na kes­kel­lä sel­kää on nä­ky­vis­sä pie­neh­kö sel­kä­e­vä. Hyl­keet ovat usein nä­ky­vil­lä pin­nas­sa sa­mal­la alu­eel­la pi­dem­pään. Myös hyl­keet te­ke­vät rul­laa­via pin­ta­käyn­te­jä, ja nii­den rä­py­lät on jos­kus help­poa se­koit­taa eviin, ker­too seu­ran­nas­ta vas­taa­va Ol­li Loi­sa.

Pyö­ri­äis­ha­vain­not voi il­moit­taa Luon­non­tie­teel­li­sen kes­kus­mu­se­on verk­ko­lo­mak­keen kaut­ta. Il­moi­tuk­seen on hyvä liit­tää mu­kaan kuva tai vi­deo, jos sel­lai­sen saa eläi­mes­tä otet­tua. Nii­den avul­la asi­an­tun­ti­joi­den on hel­pom­pi ar­vi­oi­da myös epä­var­mo­ja pyö­ri­äis­ha­vain­to­ja.