Suomalainen yhteiskunta, sen ministeriöt ja niiden valvonnassa toimivat virastot, viranomaiset, kunnat ja yhteisöt pitävät kiinni tiukasti ajatuksesta, että he kuuluvat joko sisäisen tai ulkoisen turvallisuuden piiriin. Vuosisatojen ajan olemme aina ajatelleet turvallisuutta ulkoisen uhkan kautta. Sotilaallisen uhkan pohjalta on luotu muun valtakunnan varautuminen ja turvallisuus, yhteiskunnan ja yksilön turvallisuuden mallit.
Asia mullistui, kun Neuvostoliitto ja Varsovan liitto kaatuivat. Nato ja Länsi luulivat, että ikuinen rauha on kohdannut Eurooppaa. Jotkut valtiot lopettivat armeijansa. Meilläkin oltiin jo unohtamassa totuus. Kissalahjat valtiojohtajatasolla hämäsivät ja realistisimmat kenraalitkin unohtivat sen, että ennen meitä, lähes joka sukupolvi on kokenut idän uhkan todellisena.
Nato alkoi miettiä, mitä tehdä, kun ei ole vihollista. Päätettiin perustaa kansainvälinen kriisinhallintajoukko täydentämään puolustusvoimien tehtäviä. Kun esittelin sen koulutusohjelmaa Porin prikaatin komentajan kanssa pääesikunnassa, kysyi eräs kenraaleista: Mihin ihmeeseen olet menossa tuon joukon kanssa? Kerroin, ettei sitä ole minulla kukaan sanonut. Käskettiin vain perustaa Suomen kansainvälinen kriisinhallintajoukko.
Nukuimme Ruususen unta 20 vuotta. Vaikka tilanne lähialueellakin muuttuu, vain sotilaallinen maanpuolustus eli jonkinlaista reaaliaikaa. Se on tänään iskussa niin, että jos joku haluaa entisin sotilaallisin keinoin iskeä, se on kallista ja verta valuu paljon. Huolissani olen siviiliyhteiskunnan tilasta. Sen todisti jo tapaninpäivän myrsky ja tänään todistamme sitä, ettei pandemian varautuminen ollut kunnossa.
Sähkö katkeaa kotoa, sähköliesi ei toimi, lämmitys ei pelaa, puhelimet lopettavat toiminnan, netti ei toimi, WC:n pönttö ei tyhjene, kaupat suljetaan, polttoainetta ei myydä, koska rahastusta ei voida toteuttaa ja bensapumput eivät toimi. Miten olemme luoneet kuntien, viranomaisten, talouselämän yhteistoiminnan? Miten turvaamme kansalaisten selviämisen helmikuun kaltaisilla pakkasilla?
Suomi on jaettu kuntiin perustuslaissa. Kunta on merkittävä toimija sisäisen ja jopa ulkoisen turvallisuuden toimijana, varautujana. Valmiuslaki sanoo, että se, joka johtaa toimintaa normaalioloissa, vastaa toiminnasta myös poikkeusoloissa ja valmistautumisesta siihen. Kunnassa se henkilö on kunnanjohtaja
Tähän prosessiin kutsutaan osallistumaan talouselämä ja se tekee omat toimenpideluettelonsa ja esitykset kunnalle. Talouselämällä on samat tavoitteet kuin kunnalla: jatkaa avaintoimintoja kaikissa häiriö tilanteissa. Yhteistyöhön osallistuvat myös viranomaiset. Vain pelastus- ja poliisiviranomainen voivat tehdä virka-apupyynnön puolustusvoimille. Puolustusvoimien pitää osallistua suunnittelutyöhön, koska silloin heillä on reaaliaikainen valmistautumistehtävä.
Edellä olevan selvityksen pohjalta kunta, viranomaiset ja jopa talouselämä voivat antaa täsmätehtäviä kolmannen sektorin toimijoille resurssivajeen kursimiseksi. Sen lisäksi kunnassa on vielä merkittävä resurssi: kuntalaiset.
Kouluille ja kansalaisille tulee varmasti kouluttautumisvelvoitteita. Tähän liittyen koulujen opetusohjelmien oppimistavoitteita ja tuntijaon tarkastuksia joudutaan tekemään. Varautumistyötä sinun johtamalla työpaikalla voi johtaa vain yksi henkilö: sinä itse, koska sinä vain voit tuntea työsi ja työpaikkasi toiminnan.
Mauri Ikonen
Masku