Ilmastomuutoskeskustelussa on vauhtia ja suurimmaksi tuhoajaksi on taa päässyt viljelijän työ. Siinä ovat unohtuneet monet luonnon tosiasiat. Ilmaston hyvinvoinnin kannalta viljelijä on aivan avainasemassa. Hänen työnsä ansiosta hiilidioksidia poistuu ja saadaan lisää happea ilmakehään. Muut voivat ainoastaan vähentää elintavoillaan ja vaatimuksillaan tuottamaansa hiilidioksidia.
On tosiasia, että ilmasto on ihmisen toimilla muuttumassa ja siihen pitää vaikuttaa. Ilmastomuutoskeskustelu on Suomessa politisoitunut varsin huolestuttavaksi ja jopa ministerit antavat harhaanjohtavasti kuvaa, että viljelijä on toimillaan tuhoamassa ilmastoa, vaikka todellisuus on päinvastainen.
Liian monet koulutustaustastaan riippumatta ovat unohtaneet koulun luonnontiedon tuntien yhden tärkeimmistä tiedoista ilmastomme kannalta: mitä tarkoittaa kasvien yhteyttäminen? Kasvin elämä perustuu muun muassa hiilidioksidin, veden, auringon valon ja lehtivihreän käyttöön sekä hapen luovuttamiseen ilmakehään.
Kun viljelijä hoitaa peltojaan ja metsiään, hän samalla tekee ilmastotyötä. Hänen toimeentulonsa perustuu ikiaikaiseen tosiasiaan kasvien yhteyttämisestä. Nyt on kysymys siitä, halutaanko viljelijän tekevän vielä enemmän ja tehokkaammin ilmastotyötä, jotta ilmastomme ei lämpenisi liikaa.
Kun puhutaan paljon parjatusta turpeesta ja turvepelloista, asiat pitää suhteuttaa oikeisiin mittasuhteisiin. On varmasti totta, että turpeen poltolla on negatiivisia vaikutuksia ilmastoon. Nyt on suomalaista turvetuotantoa alettu ajaa tehokkaasti alas, tuhottu suuri määrä työpaikkoja ja myös maamme huoltovarmuus on kärsinyt kovan kolauksen. Ei ole yhtään mietitty, mitä tämän jälkeen ja millä turve korvataan. Nyt korvaamaan on tullut ulkomailta tuotava hake ja puhutaan myös ulkomailta tuotavasta turpeesta. Onko tämä viisasta ympäristöpolitiikkaa, kun annetaan kokonaisuus aatteen takia hämärtyä?
Peltona olevasta turvemaasta ja sen vaikutuksista ilmastoon tiedot ovat varsin veteen piirrettyjä. Jo kokonaispinta-alakin on arvailujen varassa, kun tällä hetkellä lasketaan turvemaat ja multamaat yhteen. Tuleeko suurin ilmastovaikutus muokkauksen yhteydessä ja miten siihen voidaan vaikuttaa, ovat tutkimusta tarvitsevia asioita. Ilmastovaikutuksia perustellaan pitkälti tietokonemallinnuksilla. Turvepeltojen viljelyssä tulee punnittavaksi, onko ruuan tuottaminen kuitenkin tärkeämpi kuin pieni ilmastovaikutus.
Metsissä haluamme nähdä vain puun yhden kasvuvaiheen, jolloin marjastus, sienestys ja vapaa-ajan harrastukset parhaiten onnistuvat. Puu kuitenkin kasvaa ihmisen iän ja siinä on monta kasvuvaihetta. Mainostetulla jatkuvalla kasvatuksella on paljon ratkaisemattomia ongelmakohtia, joista pienimpiä eivät ole vapaa-ajan harrastusten vaikeutuminen ja puun pitkän jalostustyön häviäminen vuosien kuluessa.
Puheet siitä, että viljelijät eivät ole tehneet mitään ilmastonmuutoksen estämiseksi ovat täysin tuulesta temmattua populismia. Viljelijät ovat edellä kerrotun jatkuvan ilmastotyön lisäksi tehneet niitä lukuisia ilmastotöitä, mitä valtiovalta on heiltä edellyttänyt.
Viljelijöiden tekemä ilmastotyö on ollut aivan liian huonosti arvostettua sen tärkeyteen nähden. Uusia lisäilmastotoimia mietittäessä pitää ottaa selkeästi huomioon työstä saatava yhteiskunnan maksama palkka. Viljelijät voisivat tehdä kauppaa siitä valtavasta happimäärästä, jota he runsain määrin työllään tuottavat ja kehitystyöllä pystyvät lisäämään.
Pekka Heikkilä
Uusikaupunki