Uutta hyvinvointialuetta jatkossa suunniteltaessa ei pidä ryhtyä keksimään pyörää uudestaan. Paikalliset hyviksi todetut hoitoketjut pitää laajentaa koko hyvinvointialueen alueelle omina lähipalveluina ja vielä paremmista hoitokäytännöistä kannattaa ottaa mallia ja soveltaa käytäntöön.
Näitä voi löytyä myös oman tulevan hyvinvointialueemme ulkopuolelta. Kynnys hoitoon pääsyssä täytyy pitää matalana kaikkien kohdalla, useissa tapauksissa tämä tarkoittaa myös lyhyttä etäisyyttä palvelujen piiriin. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon olisi hyvä toimia jatkumona, tiedonsiirtoa hoitoyksiköiden välillä tulee tehostaa ja parantaa, konsultaatiomahdollisuuksia asiantuntijoihin päin tulee ylläpitää ja niiden viivettä lyhentää minimiin, asiakasmaksujen ei pidä olla esteenä hoitoon hakeutumiseen, säästöjä tulee etsiä vahvasta ja vaikuttavasta ennaltaehkäisevästä toiminnasta, johon perusterveydenhuollolla on viime aikoina ollut liian vähän resursseja.
Hyvinvointialueen rakentamiseen on erittäin tarpeellista ottaa mukaan meidät terveydenhuollon ammattilaiset, jotka tunnemme paikallisen väestön, heidän tarpeensa, asumisolonsa, välimatkat ja alueen nykyisen palvelurakenteen. Hyvinvointialue on myös valtavan iso työnantaja ja sen tulisi olla houkutteleva kaikille hoitoalan ammattilaisille.
Työntekijöiden hyvinvoinnin edistämiseksi tarvitaan myös vahvaa modernia johtamisosaamista riittävien resurssien lisäksi. Näillä saavutetaan pitkällä aikavälillä hyvinvointia sekä asiakkaille että ammattilaisille ja pidetään myös kustannukset kurissa.
Anna Jalkanen (kok.)
Neurologian erikoislääkäri