JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Mielipiteet
24.11.2021 13.20

Perhe­päi­vä­hoidon kunni­an­pa­lautus

Suo­men päi­vä­hoi­to­la­ki edel­lyt­tää myös per­he­päi­vä­hoi­toa, jol­loin hen­ki­lö an­taa ko­tin­sa, osaa­mi­sen­sa ja ai­kan­sa lap­si­ryh­män par­haak­si. Ryh­mään kuu­luu useim­mi­ten nel­jä eri-ikäis­tä las­ta.

Mie­len­kiin­nol­la olen seu­ran­nut las­ten ”var­hais­kas­va­tus­ta”. Lap­set kas­va­vat kas­vat­ta­mat­ta­kin: ko­ti­kas­va­tus, var­hais­kas­va­tus pe­rus­kou­lun tar­pei­siin, eri­tyi­set kas­va­tus­ko­dit eri­kois­lap­sil­le, kas­va­tus­lai­tok­set ku­rit­to­mil­le, eh­kä it­se it­sen­sä kas­vat­ta­neil­le. Pik­ku­lap­sen kas­va­tu­sym­pä­ris­tö luo puit­teen nor­maa­lil­le eri­lais­tu­neel­le kas­vul­le.

Pe­rus­kou­lu on ai­noa nuor­ten lai­tos, jos­sa ei kas­va­te­ta, vaan nau­ti­taan lap­suu­den kas­va­tus­me­ne­tel­mien he­del­mis­tä.

Per­he­päi­vä­hoi­to­pai­kat ih­mis­tai­mien kas­vu­maas­to­na on ko­ko­naan kes­kus­te­luis­sa unoh­det­tu. Omien las­te­ni las­ten ol­les­sa hoi­to­tar­pees­sa käy­tet­tiin pal­jon per­he­päi­vä­hoi­toa. It­sel­lä­ni on usei­ta tut­ta­via ja su­ku­lai­sia, jot­ka ovat tätä erit­täin vaa­ti­vaa työ­tä teh­neet koko työ­u­ran­sa ajan.

Hoi­to­ko­din täti tai setä huo­leh­tii lap­so­sen päi­vit­täi­ses­tä toi­min­nas­ta ja on saa­ta­vil­la so­pi­muk­sel­la mel­kein kaik­ki­na vuo­ro­kau­den ai­koi­na. Yk­si hen­ki­lö vas­ta kai­kes­ta: tur­val­li­ses­ta ja puh­taas­ta ko­dis­ta, ate­ri­ois­ta, ul­koi­lus­ta, leik­ki- ja as­kar­te­lu­het­kis­tä, kul­je­tuk­sis­ta vii­koit­tai­siin ta­paa­mi­siin mui­den las­ten kans­sa, var­hai­so­pe­tuk­seen vie­mi­ses­tä ja en­nen kaik­kea an­taa loh­tua ja tur­val­li­sen sy­lin.

Mi­nul­le ker­rot­tiin, et­tä pie­nen lap­sen kii­pe­ä­mi­nen sy­liin ja kap­sah­ta­mi­nen kau­laan ha­laa­maan on pa­rem­pi kii­tos kuin mit­kään mi­ta­lit. Täs­sä syn­tyy kah­den ih­mi­sen vä­li­nen lä­hei­nen suh­de, jon­ka op­pi­mi­nen on kul­taa­kin kal­liim­pi pie­no­kai­sen tu­le­vai­suut­ta aja­tel­len. Tus­kin hä­nes­tä kos­kaan su­keu­tuu kou­lu­kiu­saa­jaa.

Ryh­mät ovat pie­niä ja lap­set eri-ikäi­siä ai­van kuin omas­sa ko­dis­sa­kin. Hoi­to­hen­ki­lön so­pi­vuus alal­le tes­ta­taan päi­vit­täin: kou­lu­tuk­seen ei tar­vi­ta mais­te­rin­tut­kin­toa. Pik­ku­las­ten kait­se­mi­nen on kuin lin­tu­e­mon huo­leh­ti­mi­nen poi­ku­ees­taan: ai­na val­mii­na aut­ta­maan.

Päi­vä­ko­dit al­tis­ta­vat lap­set eri­lai­sil­le vi­rus- ym. tau­deil­le. Ko­ro­nan ai­ka­na on ta­val­lis­ta enem­män ja vie­lä­kin tär­ke­äm­pää ol­la vie­mät­tä las­ta vä­hän­kään sai­raa­no­loi­se­na päi­vä­ko­tiin. Van­hem­mat ovat usein etä­töis­sä ko­to­na, mut­ta las­ten kait­se­mi­nen ei ole si­vu­hom­ma. Oma mie­li­ku­vi­tus on häl­ven­nyt, te­ke­mi­nen on ai­kui­sen joh­ta­maa. On kuu­lem­ma tuo­ki­oi­ta, jol­loin lap­set voi­vat tou­hu­ta it­se­näi­ses­ti, ai­ka­ra­joi­tet­tu puo­li tun­tia tai jopa tun­ti.

Tut­ta­val­la­ni oli 61-vuo­ti­aa­na hoi­dos­sa kak­si yk­si­vuo­ti­as­ta ja kak­si kak­si­vuo­ti­as­ta, kä­si­pa­re­ja vain yk­si. Ei ti­lan­ne hä­nel­tä mie­len­ter­veyt­tä vie­nyt, ul­koi­lu rap­pu­sis­sa tuot­ti eni­ten vai­keuk­sia.

Si­sa­rus­par­ven saa­des­sa ol­la sa­mas­sa hoi­to­pai­kas­sa syn­tyy nor­maa­li si­sa­rus­suh­de. Ky­syin noin 20 vuot­ta sit­ten lap­sen­lap­sel­ta­ni, mikä on hä­nel­le tär­kein­tä maa­il­mas­sa. Iso­ve­li vas­ta­si het­ke­ä­kään epä­röi­mät­tä, et­tä hä­nel­le rak­kain­ta on pik­ku­ve­li. Tois­tin ky­sy­myk­sen pari vuot­ta sit­ten ja hän vas­ta­si sa­moin. He sai­vat kas­vaa per­he­hoi­to­tä­din huos­tas­sa ikä­e­ros­ta huo­li­mat­ta mah­dol­li­sim­man pit­kään yh­des­sä.

Olen kes­kus­tel­lut elä­ke­läis­päi­vä­hoi­ta­jien kans­sa hei­dän elä­män­työs­tään. He ker­to­vat, et­tä usein las­ten suh­de ”hoi­to­tä­tiin” kes­tää vie­lä ai­kui­suu­des­sa­kin. En tie­dä, ovat­ko he kos­kaan saa­neet äi­tien­päi­vä­nä ”kun­ni­a­no­soi­tusp­re­nik­kaa” teh­dys­tä ar­vok­kaas­ta työs­tä koko yh­teis­kun­nan hy­väk­si.

Ym­mär­rän hy­vin, et­tä kaik­ki van­hem­mat ei­vät it­se voi jäl­ki­kas­vu­aan kou­lui­kään as­ti ko­to­na hoi­taa. Yh­teis­kun­nan kal­liis­ti kou­lut­ta­ma huol­ta­ja to­teut­taa it­se­ään koko kan­san hy­väk­si ja sa­mal­la aut­taa huo­nom­pi­o­sai­sia sel­vi­ä­mään eteen­päin elä­mäs­sä. Tie­toi­suus sii­tä, et­tä lap­set ovat hy­vis­sä, tu­tuis­sa kä­sis­sä, aut­taa kes­kit­ty­mään vaa­ti­vim­piin teh­tä­viin.

Ee­va Au­vi­nen

Naan­ta­lin Me­ri­mas­ku