Eri­kois­lää­kä­rit, psy­ki­at­rit, psy­ko­lo­git ja muut asi­an­tun­ti­jat pu­hu­vat kau­niis­ti sii­tä, kuin­ka tär­ke­ää psyyk­kis­tä sai­raut­ta, ma­sen­nus­ta, ah­dis­tu­nei­suut­ta, tuki- ja lii­kun­ta­e­lin­ten sai­raut­ta sai­ras­ta­vien tai mui­den osa­työ­ky­kyis­ten hen­ki­löi­den oli­si työl­lis­tyä oi­ke­an­lai­sen tuen avul­la.

Toi­nen ryh­mä ovat ikään­ty­vät yli 50-vuo­ti­aat hen­ki­löt, jot­ka ovat eh­kä eh­ti­neet jo teh­dä pit­kän työ­ru­pe­a­man, mut­ta ovat jou­tu­neet työt­tö­mik­si esi­mer­kik­si. YT:n kaut­ta. Tä­hän on syy­nä usein ikä­syr­jin­tä työ­pai­koil­la, ja lail­li­ses­ti voi­daan "sii­vo­ta" van­hem­paa vä­keä ulos YT:n kaut­ta. Suo­mes­sa on ai­van lii­an help­poa ir­ti­sa­noa ikään­ty­viä, tun­nol­li­sia ja si­tou­tu­nei­ta työn­te­ki­jöi­tä YT:n kaut­ta.

To­tuus tä­män päi­vän työ­e­lä­mäs­sä on kui­ten­kin ai­van muu­ta kuin kaik­ki kau­niit pu­heet ja sa­na­he­li­nät. Ei ku­kaan työ­nan­ta­ja us­kal­la pal­ka­ta osa­työ­ky­kyis­tä, var­sin­kaan psyyk­kis­tä sai­raut­ta sai­ras­ta­vaa hen­ki­löä, kos­ka ai­na on ole­mas­sa ris­ki, et­tä ky­sei­nen hen­ki­lö tu­lee täy­sin työ­ky­vyt­tö­mäk­si ja jou­tuu työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keel­le juu­ri­kin täs­tä työ­suh­tees­ta.

Työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keel­le siir­ty­vä työn­te­ki­jä tu­lee to­del­la kal­liik­si työ­nan­ta­jal­le. Työ­nan­ta­ja jou­tuu mak­sa­maan ker­ta­mak­su­na työ­e­lä­keyh­ti­öl­le to­del­la ison sum­man. Ei ku­kaan työ­nan­ta­ja tai yri­tys us­kal­la ot­taa täl­lais­ta ris­kiä. Se on fak­ta.

Kau­niit pu­heet sii­tä, et­tä työ­u­ria pi­täi­si pi­den­tää lop­pu­pääs­tä, saa myös heit­tää ro­mu­kop­paan. To­tuus työ­mark­ki­noil­la on se, et­tä suu­rin osa työ­nan­ta­jis­ta ja yri­tyk­sis­tä ei­vät palk­kaa yli 50-vuo­ti­as­ta hen­ki­löä, ei ai­na­kaan va­ki­tui­seen työ­suh­tee­seen. Ja tämä ikä­syr­jin­tä koh­dis­tuu nai­sis­sa jo 40 vuot­ta täyt­tä­nei­siin. Vaik­ka­kin näil­lä hen­ki­löil­lä voi ol­la pä­te­vyyt­tä, ko­ke­mus­ta ja si­tou­tu­mis­ha­luk­kuut­ta uu­teen työ­paik­kaan, he ei­vät kel­paa ikä­syr­jin­nän ta­kia. Tä­mä­kin on fak­ta.

Suo­men hal­li­tuk­sen, päät­tä­jien, työ­e­lä­keyh­ti­öi­den ja mui­den ta­ho­jen on ai­van tur­haa näis­tä asi­ois­ta kir­joit­taa ja pu­hua, el­lei työl­lis­ty­mi­sen mah­dol­li­suuk­sia oi­ke­as­ti pa­ran­ne­ta osa­työ­ky­kyis­ten ja ikään­ty­vien koh­dal­la.

It­se olen koh­ta 60-vuo­ti­as. nai­nen ja olen ol­lut sa­man työ­an­ta­jan pal­ve­luk­ses­sa 29 vuot­ta. Työ­vuo­sia ta­ka­na yh­teen­sä yli 37. Olen sai­raus­lo­mal­la työ­uu­pu­muk­sen ta­kia joh­tu­en vii­me vuo­si­na li­sään­ty­neen suu­ren työ­mää­rän ja muu­tos­ten ta­kia työ­pai­kal­la.

Olen miet­ti­nyt ir­ti­sa­nou­tu­mis­ta, mut­ta ta­lou­del­li­nen ti­lan­ne ei sitä sal­li. Eläk­keen al­ka­mi­seen on vie­lä lii­an pit­kä ai­ka. Voi­sin eh­kä saa­da työ­tä omal­ta alal­ta­ni tai jo­tain muu­ta työ­tä, mut­ta epäi­len, et­tä va­ki­tuis­ta työ­tä en enää sai­si ikä­ni ta­kia. Mi­nul­la on li­säk­si ni­vel­rik­ko­ja ja kroo­ni­sia ni­vel­ki­pu­ja. Eli oli­sin to­del­li­nen "pom­mi" uu­del­le mah­dol­li­sel­le työ­nan­ta­jal­le.

Näin ol­len on vain pak­ko sin­ni­tel­lä, vaik­ka kuin­ka oli­si ikä­vät fii­lik­set töis­sä. On­nek­si mi­nul­la on sen­tään iha­nat kol­le­gat.

Kyy­nis­ty­nyt