Olen jo pidemmän aikaa seurannut eri lehtien palstoilla ja tiedotusvälineissä kannanottoja nuorten saamiseksi eri luottamustoimiin niin kunnissa kuin seurakunnissakin. Se on erittäin hyvä asia.
Viimeisin silmiini osunut kirjoitus oli piispa Mari Leppäsen kolumni, jossa hän kertoi muun muassa tulevista ensi syksyn seurakuntavaaleista. Siinä hän kantoi syvää huolta siitä, että nyt päättyvällä vaalikaudella seurakunnissa yli 70-vuotiaita päättäjiä on liikaa verrattuna nuoriin.
Hän kirjoitti heitä olevan jopa 17 prosenttia. Itse nopeasti laskin, että muita taitaa sitten olla 83 prosenttia. Tämä osui ja upposi, niin kuin on tapana sanoa. Olen ollut Nousiaisten seurakunnan luottamushenkilönä pian 30 vuotta ja jos vielä jatkaisin seuraavalle kaudelle, niin kuuluisin kesken tulevan vaalikauden tähän yli 70-vuotiaiden sarjaan, jonka suuruudesta piispa jo nyt huolta kantoi.
Tämä edellä mainittu ikä tuntuu olevan ongelma vähän kaikkialla. Pari vuotta taaksepäin tämä ikäryhmä asetettiin melkein ulkonaliikkumiskieltoon koronaepidemian takia.
Muistan vielä jokin aika taaksepäin, kun itsekin nuorempana kokouksissa seurasin silloisia yli 70-vuotiaita valtuutettuja. Arvostin ja ihailin heidän elämänkokemuksensa mukanaan tuomaa asennetta ja tietoa. Osa heistä on jo edesmenneitä, mutta kunnioitukseni heille ja heidän työlleen on edelleen suuri.
Tämän päivän nuorilla on kiistatta paljon sellaista taitoa, joka meiltä vanhemmilta puuttuu. Sitä ehdottomasti tarvitaan, mutta vielä on jäljellä yksi asia, mitä meillä vanhemmilla on enemmän: se on sitä elämänkokemusta. Olen huomannut, että siitäkin on joskus hyötyä, kun sen tuo yhteiseen päätöksentekoon.
Nyt eletään aikaa, jolloin pitkät sitoutumiset työssä ja työn ulkopuolella ovat rasite ja historiaa. Aika on nuoruuden ja kauneuden, joissa kummassakaan ei sinänsä ole mitään moitittavaa.
Kaikesta huolimatta ajattelen, että päätöksenteossa tarvitaan myös tätä 17 prosentin joukkoa, vaikka etenkin kirkossa on tapana perustella jopa Sanan muuttamista ajan henkeen paremmin sopivaksi, koska aika muuttuu. Mielestäni aika tosin ei hirveästi muutu eikä etenkään ihminen. Kuten olemme huomanneet, historia toistaa vääjäämättömästi itseään.
Luettuani piispan huolen liian suuresta ikäihmisten määrästä päättäjinä suhteessa nuorempiin jäin vielä miettimään erään mainoksen sanoin: mistä näitä ”yli-ikäisiä” tänne päättäjiksi oikein tulee? Heitä taitaa tulla siitä syystä, että äänestäjät äänestävät heitä.
Lopuksi toivotan kaikille voimia tulevaisuuden seurakuntatyöhön: seurakuntalaisille, työntekijöille, luottamusväelle, vanhoille, nuorille ja kaikille siltä väliltä. Hyvää kesää kaikille.
Juha Aavikko
Nousiaisten seurakunnan
kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja