Ke­säl­lä teh­dään tie­dus­te­lu­ja,

aloi­te­taan mus­ti­kan mais­te­lul­la.

Sit­ten teh­dään mar­ja­mat­ka,

Men­nään kuu­sen kat­vee­seen.

Kyl­lä oli mar­jo­ja mät­tääl­lä

poi­mia kä­sin ja ko­neel­la.

Siel­lä olet pää alas­päin,

toi­nen pää au­rin­koa vas­ten.

Hir­vi hii­pii hil­jaa

kat­se­le­maan ka­ve­ria.

Niin tu­lee mar­jas­ta­jal­le mie­leen,

tun­tuu kuin joku kat­se­li­si.

Se aa­vis­tus piti paik­kan­sa,

hir­vi siel­lä sei­sos­ke­li.

Mar­jas­ta­ja pe­läs­tyi pa­hoin

ei­kä liik­ku­nut lain­kaan.

Hir­vi teki sa­moin,

– kat­se­li vain kai­nos­ti.

En­sin lop­pui hir­vel­tä her­mot

ja läh­ti lais­kas­ti pol­kua pit­kin.

Mar­jas­ta sei­soi suo­ra­na,

vain sy­dän­tän­sä si­lit­te­li.

Äk­kiä sy­dän taas ta­sot­tui

ja rau­ha pa­la­si poi­mi­jal­le.

Jän­nit­tä­vää voi ol­la muu­al­la­kin

et­tei vain tik­kail­la ja te­li­neil­lä.

Vaan met­säs­sä se on il­mais­ta,

sii­tä oli mar­jas­ta­kin mie­lis­sään.

R.L.