On hienoa lukea, miten lisääntynyt rikollisuus on saanut päättäjät miettimään keinoja lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Ritva Elomaa kirjoitti huolestaan kasvanutta seksuaalirikosten määrää kohtaan (V-SS:n nettilehti 14.11.). Tilastoissa seksuaalirikokset ovat viime vuosina lisääntyneet, vaikkakin uhritutkimuksen valossa rikosten määrä ei ole juuri lisääntynyt. Ilmoitusaktiivisuus on todennäköisesti kasvanut julkisen keskustelun myötä.
Kun lapsiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin halutaan vaikuttaa, on vaikutettava rikoksen tekijöihin. On ensiarvoisen tärkeää, että saatavilla on matalan kynnyksen palveluja niille, joilla on lapsiin kohdistuva seksuaalinen kiinnostus. Lapsia suojellaan sillä, että varhaisen tuen kautta näitä henkilöitä kuntoutetaan niin, ettei kiinnostus etene teoksi.
Suomessa näitä seksuaalisuuteen erikoistuneita matalan kynnyksen palveluita tarjoavat järjestöt. Juuri nyt näyttää huolestuttavalta, koska ensi vuodelle ei vielä myönnetty jatkorahoitusta hankkeille. Jos nämä äärimmäisen tärkeää lastensuojelutyötä tekevät järjestöt eivät pysty jatkamaan asiakkaidensa kanssa, voimme vain odottaa vaikutuksia seksuaalirikosten määriin.
Toinen merkittävä taho seksuaalirikosten tekijöiden kuntoutuksessa on Rikosseuraamuslaitos. Rikosseuraamuslaitoksen kuntoutusta ei voi mieltää enää ennaltaehkäiseväksi, toisin kuin järjestöjen, vaan Risellä työskennellään seksuaalirikoksista tuomittujen kanssa uusintariskin alentamiseksi, henkilön tukemiseksi rikoksettomuuteen ja yhteiskuntaan kiinnittymiseksi.
Ensi vuoden alussa tulee voimaan lakiuudistus seksuaalirikoksia koskien, jonka myötä odotetaan noin 90–100 henkilöä lisää suorittamaan vankeusrangaistusta Suomen vankiloihin vuosittain. Tämä vaatisi jo nyt kuormittuneelle Risen henkilöstölle tuntuvaa lisäystä resurssiin, jotta laadukasta kuntoutusta pystyttäisiin toteuttamaan suhteessa nouseviin vankimääriin. Lakiuudistus tuo lisää työmäärää myös poliisitutkintaan, syyteharkintaan ja tuomioistuimiin, eikä henkilöstöä olla näillä näkymin lisäämässä riittävissä määrin.
Elomaan esiin nostaman mediakasvatuksen lisäksi ennaltaehkäisyssä tärkeää olisi lasten ja nuorten tunnetaitojen vahvistaminen ja laadukas seksuaalikasvatus, muutenkin kuin raskauden ja sukupuolitautien ehkäisyn valistuksena. Riippuu täysin kunnasta ja alueesta, miten nämä tärkeät teemat lapsen ja nuoren kasvun polulla käsitellään perheen, vapaa-ajan palvelujen ja koulun kesken.
Seksuaalirikosten tekijät ovat ehkä monen silmissä pohjasakkaa, mutta mikäli haluamme suojella lapsia ja aikuisia seksuaalirikoksilta, tulee meidän panostaa tekijöiden ja potentiaalisten tekijöiden matalan kynnyksen kuntoutuspalveluihin, jotta tekoja voidaan ennaltaehkäistä, eikä vain korjata jo tapahtuneiden tekojen traumoja.
Kuten Elomaa toteaa, rahan ei tule tässä asiassa olla este.
Familia Raittola
Maskun vihreät