Lapsen oikeus turvallisuuteen on tämän vuoden lasten oikeuksien teemaviikon aihe. Kun epävarmuus on jälleen läsnä, on tärkeää pysähtyä tuon teeman kohdalla. Maailma on uutisineen näyttänyt monenlaiset kasvot ruutujen ääressä. Koronan sijaan palstatilaa vievät Ukraina, Putin, energiakriisi ja ruuan hinnan nousu. Aikuisten murheita, jotka valitettavasti realisoituvat lapsille. Ne luovat turvattomuutta, joka monelle lapselle on arkipäivää.
Moni koulu on nopealla aikataululla vastannut ukrainalaisten lasten oikeuteen käydä koulua. Moni kunta on vastannut majoitustarpeeseen ja yksityiset ihmiset ovat lahjoittaneet vaatetta, ruokaa ja leluja. Vaikka kouluissa yritetään vastata avunhuutoon, olemme tilanteessa, jossa riittämättömyyden tunne on läsnä. Sekin luo turvattomuutta.
Kouluissa olimme jo koronan jäljiltä tilanteessa, jossa sen luomia haasteita ja pahoinvointia paikattiin. Nyt paikataan isoja haavoja, traumoja sodan jaloista lähteneiltä lapsilta. Tuetaan ja ymmärretään. Riitoja syntyy. Joskus kielimuurin vuoksi, joskus vain pahanolon vuoksi. Kurjan olon syntyyn lasten on inhimillistä etsiä syitä ympäristöstä, vaikka koulun aikuisista tai uusista luokkatovereista. Ja sitten siellä kaiken moninaisuuden keskellä on niitä hätähuutoja, joita kuuntelimme jo ennen tätä uutta tilannetta. Niitä huutelevat pienet ja isot koululaiset.
Mikä avuksi silloin, kun tuntuu, että maailman murheet ovat liian suuria ratkaistaviksi? Leikki on lukko ja mielikuvitus avain siihen. Leikki voi olla keino purkaa pahaa oloa. Leikki voi olla keino aloittaa ystävyys ilman yhteistä kieltä. Leikki on keino tulla kuulluksi ja nähdyksi.
Koulu ei tietenkään ole valintatalo, jossa tulisi olla hyllykaupalla huvituksia, mutta joka koulussa on hetki, jolloin voimme heittäytyä leikin maailmaan. Voimme harjoitella tunnetaitoja laidasta laitaan. Tuo hetki on välitunti. Ja osalle lapsista myös iltapäiväkerho.
Koulunkäynninohjaaja on oman työnsä ammattilainen, joka opettajan ohella on tuki ja turva monelle. Itse olen ollut kanssakulkijana yli 20 vuotta. Monet välitunnit olen maannut lumikasan takana piilossa lumimonsteria, vieraillut ”kahviloissa”, joissa on ollut tarjolla käpykahvia ja kivipullaa. Istunut ja kuunnellut oppilaan huolia. Rauhoitellut leikissä suuttunutta. Kasvattanut ja ohjannut leikin kautta.
Kerran keksimme yhden oppilaan kanssa välitunnin tv-lähetykset, joissa lumesta tehdyllä kaukosäätimellä lumipenkillä istuen oppilas vaihteli kanavia ja minä sain esiintyä vuoroin piirretyssä ja vuoroin kokkiohjelmassa. Tuon leikin kautta pieni erityinen ihminen sai paljon muita ympärilleen.
JHL:n Varsinais-Suomen koulunkäynninohjaajien ja aamu -ja iltapäivätoiminnan ohjaajien verkosto keräsi välituntileikkejä ja niiden ohjeita. Niistä koostettiin vihkonen, jota levitämme ympäri kouluja ja viemme viestiä leikin tärkeydestä välituntien aikana ja iltapäiväkerhoissa. Leikin parissa tehty tunne-elämä taitojen ohjaaminen on tärkeää kouluikäiselle lapselle. Harjoitellaan sietämään pettymyksiä, harjoitellaan oman vuoron odottamista, opetellaan sääntöjä ja opitaan tulemaan toimeen.
Rohkaisemme koulun aikuisia heittäytymään leikin viemäksi aika ajoin. Leikki ei ole vain lasten juttu. Leikki sopii meille kaikille. Leikki luo turvaa turvattomuuden keskelle. Leikki auttaa jaksamaan, kun arki on haastavaa. Ei unohdeta tätä tärkeää taitoa, kun digimaailmaa valtaa aina vain suuremman osan lasten arkea.
JHL:n Varsinais-Suomen koulunkäynnin- ja aamu- ja iltapäivätoiminnanohjaajien verkoston puolesta Sanna Riikonen