Suo­mi lii­tet­tiin Ve­nä­jän kei­sa­ri­kun­taan vuon­na 1809. Sa­mal­la lak­kau­tet­tiin Ruot­si-Suo­mes­sa val­lal­la ol­lut ruo­tu­vä­ki­lai­tos. Kei­sa­ri ha­jot­ti Suo­men so­ta­vä­en ei­kä vel­vol­li­suut­ta mie­his­tö­no­tol­le ol­lut. Tämä ai­heut­ti omat on­gel­man­sa va­pau­tu­neen mie­his­tön si­joit­ta­mi­ses­sa yh­teis­kun­taan. Uu­den­lai­nen ti­lan­ne ai­heut­ti usein myös hää­tö­jä, am­mat­ti­so­ti­lai­den jou­tu­es­sa pois asuin­tor­pis­taan. Myös uu­den am­ma­tin hank­ki­mi­nen oli usein edes­sä. Van­him­mat ikä­luo­kat sai­vat pie­nen eläk­keen, mui­den jat­ka­es­sa mah­dol­li­ses­ti ren­kei­nä, torp­pa­rei­na tai kä­si­työ­am­ma­teis­sa. Ti­lan­ne jat­kui näin il­man so­ta­vä­en­pi­toa Suo­mes­sa usei­ta vuo­si­kym­me­niä.

Vas­ta 1850-lu­vul­la al­ka­nut Itä­mai­nen eli Kri­min sota vai­kut­ti päät­ty­mi­sen­sä jäl­keen Suo­men ruh­ti­nas­kun­nan so­ta­vä­en­pi­don tar­peen uu­del­leen ar­vi­oin­tiin. Jou­tui­vat­han Suo­men kau­pun­git, ku­ten Tur­ku, eng­lan­ti­lais­ten hyök­käyk­sen koh­teek­si. Täs­tä ajas­ta ovat vie­lä muis­to­na Ruis­sa­lon kal­li­oil­la nä­ky­vät ty­kis­tö­va­rus­tuk­set sekä Pat­te­ri­ha­ka man­te­reen puo­lel­la. Näi­den ta­pah­tu­mien jäl­keen alet­tiin uu­del­leen miet­tiä py­sy­vän ruo­tu­so­ta­vä­en tar­peel­li­suut­ta.

Ti­lan­ne ke­hit­tyi kui­ten­kin hi­taas­ti, sil­lä vas­ta 9. päi­vä­nä hel­mi­kuu­ta 1859 vel­voit­ti lää­nin ku­ver­nöö­ri kun­kin pi­tä­jän ta­lot ruo­tui­hin so­ta­mie­hen­pi­toa var­ten. Le­mun emo­seu­ra­kun­nan vel­vol­li­suu­dek­si tuli seit­se­män so­ta­mie­hen pito. Tämä tar­koit­ti, et­tä pi­tä­jä tuli ja­kaa seit­se­mään osa­kun­taan, jot­ka muo­dos­tui­vat en­ti­sis­tä rust­hol­leis­ta ja ruo­tu­ta­lois­ta.

Edel­lä ker­ro­tus­ta syys­tä Le­mun pi­tä­jän­ko­kous ko­koon­tui var­sin pian, 10. päi­vä­nä huh­ti­kuu­ta emo­seu­ra­kun­nan kir­kol­le poh­ti­maan pi­tä­jän ja­ka­mis­ta ruo­tui­hin ja so­ta­mies­ten si­joit­ta­mis­ta asu­maan ky­lien alu­eel­le. Osa­kun­tiin tuli kaik­ki­aan mu­kaan 34 ky­lää, jois­ta rat­su­ky­liä oli 13 ja ruo­tu­ky­liä 21. Va­pau­tuk­sen sai­vat aa­te­lis­kar­ta­not ja pap­pi­lat.

Rat­su­ti­lo­jen osuus oli kol­me osa­kun­taa. Näis­tä muo­dos­tet­tiin Pei­nik­ka­lan, Niit­ty­kar­ta­non ja Lem­pois­ten osa­kun­nat. Käy­tän­nös­sä näil­le ti­loil­le piti osoit­taa val­mis tai ra­ken­taa uu­si asun­to so­ti­laan tar­pei­siin. Rust­hol­lien vel­voi­te yh­tä so­ti­las­ta koh­den oli nel­jä koko ky­lää ja 1/3 vii­den­nes­tä. Esi­mer­kik­si Lem­poi­siin si­joi­tet­ta­van so­ti­laan yl­lä­pi­dos­ta vas­ta­si­vat Lem­pois­ten, Kai­nun, Toi­vas­ten ja Kii­ais­ten ky­lät sekä Aut­ti­nen 1/3 osuu­del­la. Sa­mal­la ta­val­la ja­kau­tui­vat kus­tan­nuk­set kah­des­sa muus­sa rust­hol­lien osa­kun­nas­sa.

Ruo­tu­ky­lien ja­ko­pe­rus­teet oli­vat ti­la­koos­ta joh­tu­en hie­man eri­lai­set. Näi­tä osa­kun­tia muo­dos­tet­tiin pi­tä­jän alu­eel­le kaik­ki­aan nel­jä. Ne si­joi­tet­tiin Rau­kui­siin, Mat­ti­laan, Vi­luun ja Kar­va­tin Po­ti­laan. Rau­kuis­ten ja Mat­ti­lan so­ti­laan yl­lä­pi­dos­ta huo­leh­ti­vat Le­mun emo­seu­ra­kun­nan ruo­dut, al­ka­en nu­me­ros­ta 110 ja pää­ty­en nu­me­roon 120. As­kais­ten kap­pe­li­seu­ra­kun­nan puo­leis­ten ruo­tu­jen jär­jes­tys al­koi osin nu­me­ros­ta 120 ja pää­ty­en nu­me­roon 130. Nu­me­roin­nis­sa käy­tet­tiin van­haa ruot­sin­val­lan ai­kais­ta jär­jes­tys­tä, joka oli ol­lut käy­tös­sä ai­na­kin 1600-lu­vul­ta ai­na vuo­teen 1808.

Kri­min so­dan jäl­keen oli lak­kau­tet­tu sii­nä mu­ka­na ol­leet suo­ma­lais­ten vär­vät­ty­jen jouk­ko-osas­tot. Vuon­na 1859 pe­rus­te­tut ruo­tu­vä­ki­jou­kot ha­jo­tet­tiin vuon­na 1867. Jäl­jel­le jäi­vät vain noin seit­se­män­sa­dan mie­hen vah­vui­nen Suo­men kaar­ti ja me­ri­kie­paa­si sekä ka­det­ti­kou­lu. Elo­kuus­sa 1877 tuli Ve­nä­jän Tur­kil­le ju­lis­ta­man so­dan vuok­si mää­räys saat­taa Suo­men kaar­ti so­da­nai­kai­seen 863 mie­hen vah­vuu­teen, jon­ka vuok­si suo­ri­tet­tiin vär­väys. Ha­luk­kai­ta oli run­saas­ti, jo­ten tar­vit­ta­va mies­mää­rä saa­tiin hel­pos­ti.

Vuon­na 1878 voi­maan as­tu­neen ase­vel­vol­li­suus­lain pe­rus­teel­la Suo­meen va­lit­tiin ar­val­la vii­si­tu­hat­ta mies­tä, jot­ka näin otet­tiin 21-vuo­ti­ait­ten jou­kos­ta kol­mi­vuo­ti­seen pal­ve­luk­seen.

En­sim­mäi­set kut­sun­nat oli­vat vuon­na 1881. Jou­kot muo­dos­ti­vat kah­dek­san tarkk`am­pu­ja pa­tal­joo­naa, joi­den rin­nal­le pe­rus­tet­tiin vuon­na 1889 ra­kuu­na­ryk­ment­ti. Näin oli saa­nut al­kun­sa myö­hem­min­kin it­se­näi­syy­den ai­ka­na jat­ku­nut ylei­nen ase­vel­vol­li­suus Suo­mes­sa.

Mark­ku Leh­to