Otsikosta jollekin tulee mieleen Anton Tsehov ja hänen viimeisin näytelmänsä. Toiselle taas japanilainen hanami eli kirsikkapuiden kukinnasta nauttiminen. Huomasin, että moni Suomen kaupunki aikoo perustaa kirsikkapuiston. Kun se Uudestakaupungistakin puuttuu, testasin ideaa senioriyhdistyksessämme. Saman tien innostuttiin ja pantiin pystyyn työryhmä ideoimaan käytännön toimia.
Sopivan paikan löytäminen oli työlästä. Leijonapuiston maaperä on liian hapan ja Sorvakon rantapuiston parhaan alueen valtaa padelkenttä. Sitten arkkitehti hoksasi vinkata Rantakadun kulman Balzaborgin puistoa. Paikka todettiin lämpimän suojaiseksi kirsikkapuitten istuttamiseksi aluksi 12 puulla. Puistoa voi täydentää vuosittain vaikka omalla nimikkopuulla. Me seniorit hoitaisimme talkoilla istutus- ja muut työt, jos rauhan työryhmä avittaisi puitten hankinnassa.
Uudenkaupungin rauhan 300-vuotisjuhlaa vietetään ensi kesänä. Halusimme perustaa puiston sen kunniaksi. Yhteys Venäjään ja Ruotsiin tosin kulkee pikku aasinsillan eli Tsehovin ja Balzaborgin kautta. Yritimme saada puistoon myös oliivipuun, mutta talvenkestävää lajiketta ei löytynyt. Tunnetusti rauhankyyhky lentää oliivipuun oksa nokassaan.
Olen sekä antanut että saanut lahjaksi monia harvinaisiakin puita. Ja olen ollut pienessä roolissa kaunistamassa kaupunkia. Kun 1980-luvulla Juhani Laulajainen toimi kaupungin puutarhurina ja ympäristöyhdistyksen puheenjohtajana, istutimme kahdestaan kymmenittäin koivuja eri puolille kaupunkia.
Ilmastomuutoksen kiihtyessä kasvava puu on paras hiilidioksidipäästöjä sitova hiilinielu. Suurin yksittäinen ekoteko, jonka ihminen voi pihallaan ja mökillään tehdä, on istuttaa sinne puita. Joskus lahja voi mennä tosin vähän överiksi, kuten silloin, kun lupasimme eräälle 100 vuotta täyttävälle yhdistykselle 100 kuusen tainta lahjaksi. Tuo lupaus tulikin halvaksi, koska kuuset ovat edelleen hankkimatta, kun niille sopivaa istutuspaikkaa ei ole löytynyt.
Uudessakaupungissa on viime aikoina kaadettu suuret määrät hyväkuntoisia puita radan sähköistyksen ja autojen parkkipaikkojen tieltä. Niiden tilalle tulisi istuttaa lisää puita, pensaita ja muuta vihreää. Puut luovat positiivisen mikroilmaston, puhdistavat ilmaa pienhiukkasista sekä kesäisin viilentävät ja suojaavat. Maisema-arkkitehtuuriin tulisi meilläkin panostaa paljon nykyistä enemmän. Se olisi halpa tapa lisätä viihtyisyyttä. Puut rytmittävät kaupunkimaisemaa ja tuovat siihen pehmeyttä.
Tutkitusti ihminen on onnellisempi, jos näkee kasvavan puun vaikka ikkunastaan. Se yhdistää meidät luontoon. Puut antavat myös linnuille suojaa, pesäpaikan ja lehtipuista näkee parhaiten vuoden kierron.
Oliivipuun ikä voi olla tuhatkin vuotta, männyn ja tammen satoja. Siksi puut tuovat jatkumon ja sillan sukupolvien välille. Voi olla, ettemme me seniori-ikäiset ehdi nähdä kirsikkapuistoa täydessä loistossaan. Siksi se on tervehdys lapsenlapsillemme.
Puu luo toivoa ja uskoa tulevaan sekä symboloi kasvun ihmettä. Suurinta optimismia kuvaa lempiaforismini: "Vaikka tietäisin, että huomenna tulee maailmanloppu, niin tänään istutan vielä yhden puun”.
Tarmo Kangas
kaupunginvaltuutettu
U:gin kansalliset seniorit ry:n hallituksen jäsen