Kii­tos ark­ki­piis­pa Ta­pio Luo­ma ja piis­pa Mari Lep­pä­nen vir­voit­ta­vis­ta kir­joi­tuk­sis­tan­ne. Sun­nun­tai­na 10.10. van­hus­ten ja Alek­sis Ki­ven päi­vä­nä oli ark­ki­piis­pam­me pit­kä Mik­si ja mi­ten Raa­mat­tua lu­e­taan -ar­tik­ke­li. Kii­tos ter­veyt­tä, sekä hen­kis­tä et­tä ruu­miil­lis­ta, uh­ku­vas­ta kir­joi­tuk­ses­ta. Moni sai var­maan sie­lul­leen rau­han.

Ris­ti­rii­dat kir­kon si­säl­lä joh­tu­vat mie­les­tä­ni pää­o­sin sii­tä, ke­nen ja­lan­jäl­jis­sä kul­jem­me. Toi­set Jee­suk­sen ja toi­set Paa­va­lin. Fun­da­men­ta­lis­teil­le Ju­ma­lan sana on It­se­val­ti­aan suo­raa teks­tiä vä­li­kap­pa­lee­na ih­mi­nen. Toi­sil­le taas, ku­ten ark­ki­piis­pal­lem­me, Raa­mat­tu on kir­ja, us­kom­me kal­lio, sit­ten­kin ih­mis­ten kir­joit­ta­ma, va­ja­vais­ta in­hi­mil­li­sen kie­len ku­vai­luis­ta ja sa­nois­ta koos­tu­va kir­jo­jen ko­ko­el­ma. Yk­sit­täi­set teks­tit ovat syn­ty­neet mui­nai­sen Is­ra­e­lin, var­hais­ten juu­ta­lais­ten sekä ai­ka­lais­ten, en­sim­mäis­ten kris­tit­ty­jen pii­ris­sä. Sana isol­la S-kir­jai­mel­la on kir­kon ajat­te­lus­sa Kris­tus it­ses­sään.

Luu­li­si fun­da­men­ta­lis­tien­kin ta­ju­a­van, et­tä kir­jain kir­jai­mel­ta Raa­mat­tua lu­kies­sa is­kee pään­sä jo al­ku­leh­dil­lä ki­vi­muu­riin, el­lei sai­ras­ta ns. ja­ko­mie­li­tau­tia.

Paa­va­lis­ta on su­keu­tu­nut joil­le­kin ikään kuin kyy­när­sau­va, jota il­man ian­kaik­ki­nen elä­mä on saa­vut­ta­mat­to­mis­sa. Hän oli oman ai­kan­sa ih­mi­nen tuo­mit­se­mal­la il­man toi­mek­si­an­toa toi­set hy­vik­si ja toi­set Ju­ma­lal­le kel­paa­mat­to­mik­si esi­mer­kik­si sek­su­aa­li­sen suun­tau­tu­mi­sen kaut­ta. Paa­va­li oli en­sim­mäi­nen lä­he­tys­työn­te­ki­jä, joka vei evan­ke­liu­mia pa­ka­noi­den kes­kuu­teen. Hän it­se sa­noi, et­tä ei ra­ken­na tois­ten te­ke­mäl­le pe­rus­tal­le.

Voi­si sa­noa, et­tä ny­kyi­nen kan­sa­ne­dus­ta­jam­me Päi­vi Rä­sä­nen kul­kee ni­me­no­maan Paa­va­lin ja­lan­jäl­jis­sä. Kuun­te­lin hä­nen haas­tat­te­lun­sa muu­ta­ma viik­ko sit­ten. Ker­taa­kaan en muis­ta hä­nen mai­nin­neen Ju­ma­laa tai Jee­sus­ta, Paa­va­lin si­tä­kin use­am­min. It­se­sää­li oli pääl­lim­mäi­se­nä. Mi­ten hä­net, kan­sa­ne­dus­ta­ja, voi­daan lait­taa syyt­tee­seen yl­lyt­tä­mi­ses­tä kan­san­ryh­mää vas­taan? Lai­tet­tiin kum­min­kin. It­se­ni­kin pi­täi­si hä­ve­tä syn­ty­mää­ni, kos­ka kuu­lun gee­ni­rap­peu­maa kan­ta­vaan su­kuun, jos­sa il­me­nee sek­su­aa­li­sia poik­ke­a­mia.

Mi­nul­le Raa­mat­tu, var­sin­kin Uu­si Tes­ta­ment­ti on toi­von ja ilon sa­no­maa Kris­tuk­sen lu­nas­tus­työs­tä, kui­ten­kin il­man Paa­va­lia vä­lit­tä­jä­nä. On­nek­si hän­tä ei mai­ni­ta us­kon­tun­nus­tuk­ses­sa.

Tär­kein apu­vä­li­ne ar­ki­ses­sa elä­mäs­sä on Pyhä Hen­ki, joka toi­mii pe­las­tus­köy­te­nä ih­mi­sen ja Jee­suk­sen vä­lil­lä. Kris­tus on pe­las­tus­ren­gas; hän saat­taa mei­dät lem­pe­äs­ti tun­te­maan Ju­ma­lan suu­ruu­den ja on ”puo­lus­tu­sa­si­a­na­ja­jam­me” vii­mei­sel­lä tuo­mi­ol­la.

Voim­me toki aja­tel­la, ku­ten wan­han wir­ren sa­noit­ta­ja:

Mä kor­pin­raa­to raih­nai­nen ja paha syn­nin pah­ka.

Mä imen it­seen vää­ryy­den kuin sa­teen imee rah­ka.

Mä olen rak­ki rai­vo­suu, oi Her­ra hei­tä ar­mon luu.

Pu­ris­ta pis­kin nis­kaa ja tai­vaan iloon vis­kaa.

Ee­va Au­vi­nen

Naan­ta­lin Me­ri­mas­ku