Ka­lan­nin Nuo­ri­so­seu­ran kent­tä Lah­den ky­läs­sä ra­ken­net­tiin vä­lit­tö­mäs­ti so­tien jäl­keen 1940-lu­vul­la isoil­la tal­koil­la. Sil­loin työt teh­tiin ih­mis­ten ja he­vos­ten voi­min. Maan­vil­je­li­jä Ei­nar Yli-Pi­ri­lä oli työ­maan joh­ta­ja.

Kent­tä­a­lue oli puh­dis­tet­tu puis­ta jo edel­li­se­nä tal­ve­na. Tal­koi­ta var­ten kent­tä oli ja­et­tu 70 ne­li­ö­met­rin ruu­tui­hin ja ruu­dut ja­et­tiin ar­val­la paik­ka­kun­nan mie­hil­le. Työn­te­ki­jöi­tä oli pal­jon, eh­kä yli sata. Sil­loin oli ky­lis­sä pal­jon vä­keä, kun myös mie­het oli­vat pa­lan­neet so­das­ta. Mi­nul­le tämä ”lot­ti” oli jos­sain ken­tän kes­ki­vai­heil­la. En tun­te­nut näis­tä tal­koo­lai­sis­ta mon­taa­kaan. Olin eh­kä nuo­rin, 16-vuo­ti­as.

Työ­ka­lui­na oli­vat jo­kai­sel­la omat la­pio, rau­ta­kan­ki ja iso­lie­ri­nen pel­to­kuok­ka. Työ­maal­la oli myös he­vo­sia. Tal­koo­lai­sil­le oli jär­jes­tet­ty ruo­kai­lu: oli tuo­tu ar­mei­jan kent­tä­keit­tiö ja nai­set hoi­ti­vat ruo­ka­huol­toa.

Syk­syl­lä ken­täl­le ajet­tiin isoil­la tal­koil­la hiek­kaa ken­tän ta­ka­na ole­vas­ta hiek­ka­mon­tus­ta. Sil­loin oli käy­tös­sä pal­jon ki­pat­ta­via he­vos­kär­ry­jä, joi­ta käy­tet­tiin lan­na­na­jos­sa pel­lol­la. Hie­ka­na­ja­jia oli pal­jon. Jo­kai­nen teki oman hiek­ka­kuor­man­sa la­pi­ol­la. Kuor­ma ve­det­tiin he­vo­sel­la ken­täl­le ja ki­pat­tiin sin­ne.

Mi­nun työ­päi­vä­ni jäi täs­sä hie­ka­na­jos­sa ai­no­ak­si. Oli syk­sy ja il­ma oli kyl­mä. Hie­ka­not­to­pai­kal­la oli vet­tä ja mi­nul­la oli­vat vuo­ta­vat saap­paat ja ja­lat oli­vat mär­ki­nä työn ajan. Seu­raa­va­na päi­vä­nä mi­nul­la oli kova kuu­me ja jo­tain fluns­san ta­pais­ta. Sai­ras­tin ai­na­kin vii­kon ver­ran.

Kent­tä­työ­maal­la hiek­ka ta­sat­tiin he­vos­ve­toi­sel­la pui­sel­la ta­saus­lait­teel­la. Ur­hei­lu­ken­tän ym­pä­ri teh­tiin myös juok­su­ra­ta. Kent­tä sa­la­o­ji­tet­tiin. Lau­ri Paa­vo­la suun­nit­te­li, vaa­kit­ti ja val­voi sa­la­o­ja­työn. Sa­la­o­ji­tus teh­tiin tii­li­put­kil­la. An­to Pi­han­pe­rä lah­joit­ti tii­li­put­ket.

Ra­ken­ta­mi­ses­ta seu­raa­va­na vuon­na oli­vat suu­ret ken­tän ava­jais­juh­lat. Kat­so­moa ei ol­lut, mut­ta ko­va­ää­ni­set oli­vat, joil­la asi­oi­ta kuu­lu­tet­tiin. Kil­pai­luis­sa oli val­ta­kun­nan­ta­son ur­hei­li­joi­ta mu­ka­na. Ava­jais­juh­lat oli­vat jon­kin­lai­set kan­san­juh­lat epä­var­mas­sa so­dan­jäl­kei­ses­sä ajas­sa.

Sil­loin toi­mi­tet­tiin suu­ria so­ta­kor­vauk­sia Neu­vos­to­liit­toon. Ken­tän ra­ken­ta­mi­sen ai­ka oli val­ti­ol­li­ses­ti hy­vin le­vo­ton­ta. Pe­lät­tiin val­lan­ku­mous­ta ja ve­nä­läis­tä­mis­tä. Esi­mer­kik­si Mal­min len­to­kent­tä oli vain Neu­vos­to­lii­ton käy­tös­sä. Suo­men oma vaa­ti­ma­ton len­to­toi­min­ta hoi­det­tiin Hy­vin­kään kor­pi­ken­täl­tä. Jos men­tiin Suo­men ra­jo­jen ul­ko­puo­lel­le, lupa piti saa­da val­von­ta­ko­mis­si­ol­ta.

Muis­tis­sa oli myös se, kun Neu­vos­to­lii­ton il­ma­voi­mat am­pui­vat tal­vi­so­dan jäl­keen rau­han ai­ka­na suo­ma­lai­sen mat­kus­ta­ja­ko­neen Suo­men­lah­del­la. Sii­tä ei saa­nut pu­hua muu­ta kuin len­to-on­net­to­muu­te­na Neu­vos­to­lii­ton suh­tei­den ta­kia. Suo­mi sel­vi­si sil­loin vai­ke­ne­mal­la. Täl­lä on se huo­no puo­li, et­tä his­to­ri­an­tie­to ka­to­aa.

So­dan­jäl­kei­ses­sä vai­ke­as­sa ajas­sa ur­hei­lu­har­ras­tuk­set eri muo­dois­sa oli­vat oma­toi­mis­ta hen­kis­tä huol­toa.

Kau­no Pie­ti­lä

Ka­lan­ti