Ei kaikkia munia samaan koriin, varoittaa vanha sanonta. Kriisin yllättäessä monta pientä ”koria” on vaikea tuhota yhdellä iskulla, kun taas ison ”korin”, esimerkiksi massiivisten kaasuputkien ja voimalaitosten kohdalla se on aina mahdollista, sillä kaiken suojeleminen kaikelta mahdolliselta ei toivotulta toiminnalta on mahdotonta. Sitä vastoin esimerkiksi kaikkia tuulivoimaloita on vaikea tuhota yhdellä täsmäiskulla, mutta suuren ydinvoimalan kohdalla tilanne on toinen.
Vastaavasti yhden tuulivoimalan vikaantuessa tilanne ei ole katastrofaalinen, mutta sitä se voi olla suuren ydinvoimalan kohdalla tuhojen ja vikojen laajuudesta riippuen. Tulevaisuudessa olisi syytä vakavasti harkita esimerkiksi suurten ydinvoimaloiden sijaan rakentaa pienydinvoimaloita ja panostaa uusiutuvien energialähteiden tuotantoon. Suuri ja kaunein ei aina ehkä ole paras ja turvallisin vaihtoehto, vaikka vain hyötysuhdetta silmällä pitäen sitä olisikin.
Maamme vahva omavaraistalous on edellytys riippumattomuuteen ulkovalloista. Varautuminen tulevaan ja pyrkimys riippumattomuuteen vieraan vallan toimijoista eivät tarkoita yhteistyön lopettamista esimerkiksi naapurivaltioiden kanssa, mutta yhtäkään elintärkeää toimintoa ei tulisi suunnitella ja jättää yhden toimijan varaan. Tästä löytyy varoittava esimerkki lähimenneisyydestä.
Käytännössä vain aurinko on ehtymätön energianlähde. Fysiikan lakien mukaan ainetta ei voi luoda tyhjästä, eikä sitä voi hävittää olemattomiin. Aine voi ainoastaan muuttaa olomuotoaan. Energiapulaa ei ratkaista sillä, että pyritään aina tuottamaan sitä entistä enemmän. Vähintäänkin yhtä tärkeää olisi kehittää menetelmiä energian käytön hillitsemiseksi.
Varmaa on, että huonosti käy, jos yhtäältä aina otetaan rajallisista, uusiutumattomista luonnonvaroista, joiden loppuminen nykyiseen jatkuvaan kasvuun tähtäävällä tiellä on vain ajan kysymys.
Fysiikan lakien mukaan ainetta ei voi myöskään hävittää, joten kulutuksesta syntyy jätettä, josta muun muassa luonto kärsii. Ainoa tehokas ”hoitokeino” luonnon hyvinvoinnin parantamiseksi on tarpeettoman kulutuksen vähentäminen sen jatkuvan kasvun sijaan. Nykyinen päästökauppaidea ei ratkaise liiallisen kulutuksen ongelmaa. Se vain antaa tietyille toimijoille luvan jatkaa entiseen tapaan, kunhan maksaa päästömaksun.
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvää, sanotaan. Jos ei muuta, niin ainakin Nord Stream -tapahtumat toivottavasti herättävät päättäjät pohtimaan vakavasti muitakin keinoja talouden elintärkeiden toimintojen jatkuvuuden takaamiseksi kuin turvautuminen massiivisiin tuotantolaitoksiin, joiden tuhoaminen ja toimintojen estäminen kriisitilanteissa on liian helppoa, eikä kokonaan voi poissulkea myöskään inhimillisen erehdyksen mahdollisuutta.
Oikea tie kestävän huoltovarmuuden ylläpitämiseksi on pitkäjänteinen kehitystyö kotimaiseen, luonnonvaroja säästeliäästi käyttävään tuotantoon nojaava politiikka erityisesti energian ja ruoan tuotannossa. Kaiken takana on energia, eikä ilman sitä elämä maapallolla ole mahdollista.
Sammakko neuvoi poikasiaan syömään säästäen savea. Olisiko sammakon neuvosta ohjenuoraksi myös nykyihmiskunnalle: kuluttakaamme säästäen energiaa, vaikka sitä näennäisesti näyttäisikin riittävän loputtomiin? Se on harhaa, kaikella aineella on määränsä.
Oman telluksemme tarjoamiin elämää ylläpitävien energiavarojen määrään on vain sopeuduttava. Vaihtoehtoina ovat tuhoutuminen tai säästeliäs kuluttaminen ja jatkuva huolenpito vielä hienosta elinympäristöstämme. Jää nähtäväksi, kumman valitsimme.
Hannu Kreivilä