Niin eduskunnassa kuin kuntien valtuustoissa talouden velasta kuulee voivottelua. Tämän voivottelun taustalla on kansalaisten hyvinvoinnin jarruttelu todennäköisesti. Julkinen velka on valtiolle ja yksittäiselle kunnalle välttämättömyys. Julkista velkaa otetaan siksi, että kansalaiset ja kuntalaiset saisivat heille vähintään lainmukaisia palveluita.
Julkista velkaa on lähes kaikilla OECD:n valtioilla, joiden velat ovat viime vuosina olleet kasvusuunnassa. Suomi ei ole OECD-maiden kärkipäässä julkisessa velassa. Kunnista poikkeuksen tekee Helsinki velan suhteen, mutta maamme muut kunnat ja kaupungit ovat joutuneet rakentamaan palveluita lähes aina velkarahalla, koska verotulot ja maksutulot eivät ole riittäneet.
Julkista velkaa on kahdenlaista. On investointeihin otettua velkaa, jolloin rakennetaan jotain uutta ja usein myös vanhan tilalle. Tällä on useimmiten alueelle tai paikkakunnalle myös työllistävä ja samalla muuta taloutta vaurastuttava vaikutus. Lisäksi tällä velalla tuotetaan palveluita kansalaisille.
Jos julkista velkaa joudutaan ottamaan päivittäisiin kuluihin eli syömävelkaa, niin silloin nakerretaan julkisen talouden pohjaa. Tämä on tullut muutamien kriisikuntien ongelmaksi. Tähän velanottoon on usein syitä syvemmällä kuin itse holtittomassa velanotossa.
Julkinen velka poikkeaa kotitalouden velasta oleellisesti. Kun valtion velka erääntyy, niin otetaan uutta laina ja maksetaan erääntynyt pois. Näin suurin piirtein toimii kuntien velka. Kotitalouksissa on tarkoitus saada velka pois kokonaan, kun julkinen velka pyörii mukana vaikka maailman tappiin saakka.
Tämänhetkinen korkokanta puolustaa julkista velanottoa, koska korko pyörii miinuskorolla eli velasta saadaan korkoa. Miten kauan tällainen miinuskorko jatkuu, niin siihen löytyy kaikenlaisia ennustajia.
Yksi varma asia on se, että jos julkinen sektori ei ottaisi julkista velkaa omiin hankkeisiin, niin koko yhteiskunnan rakenteet taantuisivat.
Pertti Pokki (sd.)
Laitila