Pit­kä mar­ras­kuu al­koi mua ma­sen­taa,

kuka jou­luun mun loh­tua loi­si,

jos nyt ys­tä­vä mul­la ees yk­si­kin ois,

jou­lu­kär­pä­nen se ol­la voi­si.

Sil­le tar­joi­sin so­ke­ri­lei­vos­ta,

yh­den asi­an vie­lä mä lu­paan,

et­tei kär­pä­nen polt­tai­si sii­pi­ään,

mi­tään tul­ta ei teh­täi­si tu­paan.

Pik­ku­kär­pä­nen pe­las­tais elä­mäin,

koh­ti ke­vät­tä yh­des­sä men­täis,

muut­to­lin­nut jo kai­pai­si Suo­meen päin,

jou­lu­kär­pä­nen ulos jo len­täis.

Ru­si­nA