Hel­sin­gin Sa­no­mien jul­kai­se­mas­sa tee­ma­leh­des­sä Jat­ko­so­ta on ruo­dit­tu tätä so­taa mo­nel­ta kan­nal­ta. Täs­sä muu­ten an­si­ok­kaas­sa kir­ja­ses­sa yk­si ar­tik­ke­li on ot­si­koi­tu: Pa­rem­pi ol­la hil­jaa, tar­koit­ta­en Suo­men osuut­ta ho­lo­kaus­tiin, ve­nä­läis­ten so­ta­van­kien kuo­le­miin ja Itä-Kar­ja­lan vä­es­tön huo­noon koh­te­luun.

Tul­kit­si­ja­na on his­to­ri­an­tut­ki­ja Ou­la Sil­ven­noi­nen. Täs­sä väi­te­tään, et­tä Suo­mi luo­vut­ti kah­dek­san kuu­lui­san luo­vu­te­tun juu­ta­lai­sen li­säk­si yli 500 muu­ta. Esi­te­tään myös, et­tä ve­nä­läi­siä so­ta­van­ke­ja kuo­li suo­ma­lais­ten huo­non koh­te­lun ta­kia 30 pro­sent­tia, kun Sak­sas­sa kuo­li vain 10 pro­sent­tia.

Juu­ta­lais­ten tu­ho­a­mi­sen pää­ark­ki­teh­ti Hein­rich Him­m­ler vie­rai­li Suo­mes­sa sota-ai­ka­na. Suo­mes­sa jär­jes­tet­tiin hä­nel­le niin tii­vis oh­jel­ma, et­tei hä­nel­lä ol­lut mah­dol­li­suut­ta toi­mit­taa juu­ta­lais­ten luo­vut­ta­mi­sa­si­aa. Him­m­ler ei saa­nut rat­kai­sua asi­aan­sa.

Man­ner­hei­min mää­räyk­ses­tä juu­ta­lai­set so­ti­laat sai­vat pi­tää rin­ta­mal­la omat telt­ta­kirk­kon­sa. Pai­kal­la ol­lei­den sak­sa­lais­so­ti­lai­den oli alis­tut­ta­va Man­ner­hei­min mää­räyk­seen.

Kun so­dan jäl­keen pal­jas­tui Sak­san toi­mit­ta­ma juu­ta­lais­ten jouk­ko­tu­ho, pre­si­dent­ti Man­ner­heim meni esi­kun­ti­neen ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen juu­ta­lais­ten sy­na­go­gaan Hel­sin­gis­sä vies­tit­tä­en, mitä miel­tä hän oli.

Kuun­te­lin so­dan ai­ka­na Suo­men vi­hol­lis­ten kiel­let­ty­jä suo­men­kie­li­siä ra­di­ouu­ti­sia. Jäl­keen­päin ih­met­te­lin sitä, mik­si näis­sä ei ker­rot­tu juu­ta­lais­vai­nois­ta.

Suo­meen tuli jat­ko­so­dan alus­sa 70 000 ve­nä­läis­tä so­ta­van­kia. Man­ner­heim pyy­si kan­sain­vä­li­sel­tä Pu­nai­sel­ta Ris­til­tä ruo­ka-apua so­ta­van­geil­le, mut­ta sitä ei saa­tu. Suo­mes­sa oli sil­loin vil­jaa vain 25 päi­väk­si, mut­ta sitä ei sil­loin ker­rot­tu.

Olim­me Sak­san tuon­nin va­ras­sa. Ke­vät­tal­vel­la 1942 Suo­men ruo­ka­huol­to oli erit­täin kriit­ti­nen, kun lai­vat juut­tui­vat jäi­hin. Sil­loin maa­ti­loil­ta otet­tiin sie­men­vil­jas­ta puo­let ylei­seen ku­lu­tuk­seen. Tie­dän tä­män, kos­ka olen sil­loin jou­tu­nut hoi­ta­maan maa­ti­lam­me asi­oi­ta. Meil­le tämä ai­heut­ti sen, et­tä nel­jä heh­taa­ria jäi kyl­vä­mät­tä, kun sie­men lop­pui. Pel­to rik­ka­ruo­hot­tui pa­has­ti em­me­kä saa­neet sitä kun­nol­la vil­jel­lyk­si. Jou­duin tätä asi­aa sel­vit­tä­mään so­dan jäl­keen rap­pi­o­ti­la­lain mu­kaan maan­lu­nas­tus­lau­ta­kun­nan tuo­ma­ril­le, edel­leen alai­käi­se­nä.

Maa­ti­loil­la oli sil­loin an­ka­rat elin­tar­vik­kei­den tuo­tan­to­vel­voit­teet, joi­hin li­sät­tiin vie­lä van­keus­ran­gais­tu­suh­ka. Saim­me nämä tuo­tan­to­ta­voit­teet jo­ten­kin täy­te­tyik­si, mut­ta se vaa­ti myös kaik­kien las­ten työ­pa­nok­sen.

So­ta­van­ke­ja kuo­li näl­kään, kos­ka maas­sa oli an­ka­ra ruo­ka­pu­la. Myös si­vii­le­jä kuo­li sil­loin hei­kon ra­vin­non ja sai­rauk­sien ta­kia.

Itä-Kar­ja­las­sa Suo­mi jär­jes­ti noin 50 kaup­paa aut­ta­maan si­vii­li­vä­es­töä. Itä-Kar­ja­lan si­vii­li­vä­es­töl­lä oli sil­loin pa­rem­mat olot huol­lon puo­les­ta kuin en­nen mie­hi­tys­tä. Itä-Kar­ja­laan toi­mi­tet­tu ta­va­ra hei­ken­si Suo­men omaa huol­toa.

Suo­mel­la ei ol­lut mi­tään mah­dol­li­suut­ta vält­tää jat­ko­so­taa. His­to­ri­an­tut­ki­joi­den it­se­ruos­kin­nan si­jaan pi­täi­si tut­kia sitä, kuin­ka Suo­men si­vii­lie­lä­mä sel­vi­si sil­loin nais­ten ja lap­si­työ­voi­man avul­la.

Suo­mel­la ei ole mi­tään hä­vet­tä­vää. Suo­mi tais­te­li yk­sin ole­mas­sa­o­los­taan suur­val­to­jen pu­ris­tuk­ses­sa. Suo­men pe­las­ti­vat sit­ke­ät mie­het, joi­ta joh­ti­vat vas­tuun­tun­toi­set päät­tä­jät. Jos näin ei oli­si ol­lut, mei­dät oli­si ha­jo­tet­tu Neu­vos­to­liit­toon ja mei­tä ei oli­si enää ole­mas­sa.

His­to­ri­an tul­kin­nas­sa tu­lee vir­he, jos tul­kin­ta ir­ro­te­taan ta­pah­tu­mien ajas­ta.

Kau­no Pie­ti­lä

Ka­lan­ti